Oon painanut tässä töitä niin paljon, että en ees muista millon mulla on viimeksi ollut oikea vapaapäivä. Oon laskenut tässä lähiaikoina vapaapäiviksi sellaiset päivät, kun oon ollu vaan yhdessä työpaikassa aamuvuorossa ja ilta jäänyt vapaaksi eli mahdollisuuteen maata aivokuolleena sohvan pohjalla. Oikeasti, hatunnosto teille kaikille superihmisille, jotka jaksatte tälläistä pidemmän aikaa! Mä oon ihan poikki jo tästä kahden kuukauden rutistuksesta ja lasken sekunteja siihen, että ensi viikon lauantai tulee ja musta tulee työtön! Toi viimeinen lause kyllä kuulostaa samaan aikaan niin hemmetin hyvälle ja niin hemmetin pelottavalle. Lähtö eikun lähenee – alle kaksi viikkoa enää ja tiedonhakuisena ihmisenä oon paneutunut…