Toissa päiväinen skootteriretki ympäri Koh Koodia varmisti vain entuudestaan sen mitä jo tiesinkin: ollaan löydetty kaunis, rauhallinen, ei-turismin pilaama idyllinen saari Thaimaasta. Tähän varmasti vaikuttaa myös se, että ollaan täällä low ja high seasoneiden välimaastossa – toisenlaista saattaa olla jo parinkin viikon päästä. Tavallaan en jaksa uskoa, että täällä tää meininki kuitenkaan ihan hirvittävästi muuttuu. Koh Kood on selkeästi kuitenkin suhteellisen alkeellinen ja koskematon saari.
Herättiin aamulla hyvissä ajoin, jotta ehdittäisiin mahdollisimman paljon ajaa saarta ympäri – täällä tulee pimeää noin kuuden maissa ja silloin ei kyllä nää metriäkään itsensä eteen. Täällä ei ole minkäänlaisia valaistuksia teillä sekä lisäksi meidän kotitie tänne resortille on niin epätasainen, pomppuinen, mutkainen, mutainen alkeellinen pikkutie, jota olisi aivan hirveää (sekä hidasta) tulla pimeällä takaisin. Aamupalat naamaan ja skootteri persuuksien alle!
Koh Koodilla on muutamia vesiputouksia, joista yksi on löydetty vasta kolmisen vuotta sitten. Ihmeteltiinkin tätä Jussin kanssa, miten tuollainen söpöys on voinut löytyä vasta näin myöhään, mutta toisaalta kukapa helposti eksyisi keskelle viidakkoa missä ei ole mitään, eikä ketään. Saarella on kuitenkin vain reilu 2 000 asukasta, niin ei noita löytäjiäkään paljoa ole.
Ensiksi suunnattiin Klong Chaon vesiputoukselle, joka oli kyllä upean näköinen paikka ja mikä parasta, aivan hiljainen. Vietettiin putouksilla noin tunti ja meidän lisäksi tuolla vieraili vain muutamia turisteja nopsasti sinä aikana. Uskaltaduin jopa uimaan ja Jussi vesipetona hyppi köydestä putouksiin – jäiks.
Itse säikähdin vähän vesiputouksilla uiskentelevia kaloja, sillä ne tuli näykkimään mun jalkoja aluksi. Kannattaa siis varoa niitä! 😀 Vesiputous oli kyllä muihin elämäni aikana vierailtuihin vesiputouksiin verrattuna tosi kiva juuri sen takia, että siellä ei ollut muita eikä tarvinnut yrittää etsiä kohtaa, josta saisi nättejä kuvia ilman muita turisteja.
Ja tottahan kai meillä on myös meidän Possu (jonka tarinaan voit tutustua täältä) matkassa, joka pääsi myös selfieen vesiputouksella. Possulla on nyt Aasiassa valloitettu Vietnamia, Kambotsaa ja Thaimaata – aikamoinen maailmanmatkaaja tämä meidän perheenjäsen. Toivottavasti Possu pysyy meidän vauhdissa mukana!
Suunnisteltiin myös meidän alkeellisen kartan kanssa (jossa ei ollut lähellekkään kaikkia eteentulleita teitä, niin yrittää siinä sitten navigoida) toiselle vesiputoukselle, josta aikaisemmin mainitsinkin jo, että se on löydetty vasta kolmisen vuotta sitten.
Meidän resortista työntekijät puhui tästä putouksesta nimellä ”secret fall”, mutta oikea virallinen nimi taisi olla Khlong Yai Kee waterfall. Tämä ei ollut niin vakuuttava kuin ensimmäinen, mutta vierailun arvoinen silti! Jussi vesipetona päätti käydä täälläkin pulahtamassa, itse tyydyin nauttimaan maisemista (eli Jussista, hehheh). Virtaus oli kuulemma voimakkaampi tässä ja lähtiessä huomasinkin, että putouksella oli isot kyltit, jossa kehoitettiin käyttämään pelastusliivejä uidessa.
Maisemien nauttimisen ja päämäärättömän ajelun lisäksi suunnattiin syömään pieneen kalastajakylään Ban Ao Yaiin, joka on tunnettu sen merenelävistään. Kalastajakylä oli toisella puolella saarta, mutta oli todellakin käymisen arvoinen paikka! Ihan must juttu mun mielestä rantojen nauttimisen lisäksi. Kylä siis käytännössä kellui meren päällä – oli kyllä niin söötin näköinen paikka! Ja ruoka oli erittäin hyvää – oltiin ainoat turistit koko paikassa ja meille tuli oikein ystävällisesti ravintolan omistaja näyttämään heidän mereneläviään, jotka sitten lopulta päätyi meidän suuhun. Hintataso oli tavallaan vähän korkeahko Thaimaaksi, mutta täysin sen arvoinen kuitenkin. Meidän ruuat juomineen maksoi reilu 700 bahtia, mutta ei voinut tuoreudesta kyllä moittia, sillä kuultiin heidän keittiöstä kun meidän valitsemat ruuat teurastettiin meidän lautasille.
Kun lähdettiin kalastajakylästä, päätettiin suunnata vielä rantsulle – toisin sitten kävi, sillä meiltähän loppui bensa eikä päästy meidän määränpäähän. No eikuin keskellä hiekkatietä palmujen keskellä (unohtamatta epämääräisiä eläimiä, joiden liikehdinnän näin mun vieressä – Jussi naureskeli mulle kun lähdin juoksemaan niitä karkuun, että enkö tällä kertaa jäänyt käyttämään kamerani luontomakroa heihin 😀 ) täydessä auringonpaahteessa työnneltiin lähimpään kioskiin kyselemään bensaa. Sitähän siellä ei tietenkään ollut, mutta kioskin ihana nainen lähti sitä meille hakemaan.
Nautittiin sitten rantsusta ja auringonlaskusta vielä tässä meidän omalla rannalla, joka on kyllä ihan super. En oo koskaan varmaan uinut näin ihanassa rannassa! Aateltiinkin huominen pyhittää meidän rannalle ja löhöillä täällä vaan sekä vuokrata snorklausvermeet ja katsella vähän merenalaista elämää. Tässäpä kaikki tältä erää Koh Koodista, huomenna suuntana Bangkok jälleen! Ollaan siellä yksi yö, josta lennetään sitten kohti reilun kuukauden tukikohtaamme: Hueen, Vietnamiin.
Veera
Moikka! Ihana blogi, josta oon saanut paljon vinkkejä tammikuun reppureissuamme varten 🙂 tarkoitus olis käydä varmaan myös Koh Koodilla ja kiinnostais tietää, missä te majoituitte ja mikä oli tuo ihana ranta?