Olemme elossa! Olemme elossa! Eli meidän moottoripyöräretki Huesta Da Nangiin meni ongelmitta ja nyt ollaan nautittu viikonloppulomasta Da Nangissa, josta kerron teille tarkemmin lisää omassa postauksessa.
Vuokrattiin siis kunnon moottoripyörä Huesta – 20 dollaria päivä eli mielestäni oikein käypäinen hinta, vai mitä ootte mieltä? Aluks oltais kovasti haluttu sellainen vanhan mallinen musta moottoripyörä, missä on Vietnamin lipun tähti – näitä näkyy monilla turisteilla ja ne on aika tyylikkäitä! Tultiin tossa matkan varrella siihen tulokseen, että toi meidän on paljon parempi vaihtoehto kahden hengen matkantekoon samalla pelillä: tukevan ja turvallisen oloinen.
Matkaa Huesta Da Nangiin on se 100km ja matkantekoon meillä meni noin kolme tuntia pysähdyksineen. Ei kyllä hirveästi tuota pidempää matkaa olisi ensikertalaisena jaksanut istua, sillä yllättävän puuduttavaa hommaa – nimimerkillä pakarat aivan jumissa edelleenkin. 😀 Ja koska Vietnamissa on tällä hetkellä sadekausi loppusuoralla eli viimeisiä viedään, niin totta kai sade meidät yllätti ja reilusti yli puolet ajomatkasta oli sadetta. Onneksi oltiin kuitenkin totuttu näihin Vietnamin yllättäviin sateisiin ja meillä oli meidän sadeviitat mukana! Aiotaan kyllä niin viedä nää Suomeen – ens kesän festareille mitä mainion Suomen (ah niin sateisen) kesän varuste numero yksi.
Reitti itsessään oli iisi ja navigointia helpotti Jussin vietnamilainen puhelinliittymä, jossa oli netti eli karttasovellukset toimii mutkitta. Haluttiin ehdottomasti tulla Hải Vân Passin kautta, joka tunnettiin myös Vietnamin sodan aikaan nimellä ‘Street Without Joyna” – maisemat ovat niin kehuttuja. Vuoren ylitys on noin 20 kilometrin pituinen ja tiet oli tosi hyvässä kunnossa, verrattuna siihen vaikka kun viime kesänä ajettiin Ranskan vuorilla. Vuoteen 2005 asti Hải Vân Passoli ainoa tapa päästä vuoren toiselle puolen, mutta sitten ison moottoritien ansiosta rakennettiin vuori tunnelin läpi, jonka jälkeen Hai Van Passia kutsutaan myös ‘Street Without Traffic’. Mikä tunnelista tekee erikoisen, siellä ei saa ajaa millään kaksipyöräisellä eikä vissiin öljyrekoilla. Kuulimme huhua, että tunnelin päädyissä on kuitenkin rekkoja, jonka kyytiin mahdollisesti voi moponsa laittaa. Meillä ei käynyt mielessäkään mennä tunnelin kautta vaan päätettiin lähteä nauttimaan maisemista! Vuori sijaitsee aivan Etelä-Kiinan meren kyljessä ja voin vain kuvitella, miten u p e a t maisemat vuoren huipulta aukeaa. Meidän epäonneksi vuorella oli niin pirun sumuista (ja sateista), että hyvä kun löysin Jussia sieltä sumusta muutaman kuvanottamisen jälkeen. Ja koska jokaisesta asiasta pitää löytää jotain positiivista, joo niimpä vissiin, oli tavallaan hienoa nähdä tälläinenkin luontoilmiö. Rukoilen kuitenkin, että huomenna kun lähdetään takaisin kotia kohti eli Hueen, sääolosuhteet olisi edes pikkiriikkisen paremmat. Mitä tässä nyt ollaan tota vuorta kateltu, näyttää pahalta: musta tuntuu, että on aina pilvien peitossa. Pitäkää peukkuja meidän puolesta, niin päästään kaikki yhdessä nauttii hienoista maisemista – kyllä, aion jollain tapaa liittää ne kuvat tänne.
Ootteks te tehny moottoripyöräretkiä? Jos on tullut eteen jotain aivan uskomattoman kauniita reittejä, kertokaa ihmeessä! Just tossa Jussin kanssa suunniteltiin, että vois tulevaisuudessakin tälläistä harrastaa. Meidän hotellissa oli tänään vahingossa palohälytys, joten unesta on enää turha haaveilla. Nyt aamupalaa naamaan ja altaalle makoilee!
Veera
