Sapa on portti upeimpaan elämykseen Vietnamissa

Innostuin eilen fiilistelemään pitkästä aikaa Vietnamia, sillä eilisen #matkachatin aiheena oli mun lemppari maa – Vietnam! Tajusin siinä chatin aikana, että herranjestas – mähän en oo kirjoittanut mitään Sapasta tänne. Sapa on sellainen paikka mulle, jota oon suositellut aivan jokaiselle, joka kysyy vinkkejä Vietnamiin. Miksi? Siksi, koska se on porttina upeaan Pohjois-Vietnamin huikeaan luontoon vuorineen ja riisiterasseineen sekä alkuperäiskansoihin ja uniikkiin kulttuuriin.

Sapa (Sa Pa) on Pohjois-Vietnamin vaelluskeskus ja on monen matkailijan määränpäänä – Sapa on myös hyvin suosittu matkakohde vietnamilaisten matkailijoiden keskuudessa. Sapa on auennut matkailulle vasta vuonna 1993 ja alkuun se oli hyvinkin rauhallinen matkakohde. Nykyisin Sapassa on kova rakennusbuumi meneillään, sillä siitä on tullut todella, todella suosittu.

Meidän oli tarkoitus meidän reissulla majoittua aluksi yksi Sapassa, mutta meille suositeltiin käyttämään sekin yö enemmin homestayssa, sillä itse Sapa ei ole lähellekään niin tunnelmallinen kuin pienet vuoristokylät. Ja tottahan se oli, sillä joka puolella Sapaa rakennettiin aika paljon uusia hotelleja, joten rakennystyömaat söi vähän tunnelmaa.

Sapa sijaitsee laaksossa 1650 metrin korkeudessa ja täältä laaksosta löytyy myös pieni järvi (lampi?). Sapan läheltä kohoaa myös 3143 metriä korkea Fansipan niminen vuori, joka on Vietnamin korkein kohta – itseasiassa se on koko Indokiinan korkein vuori.

 

 

 

Palvelut toki on hyvät Sapassa, sillä sieltä löytyi paljon erilaisia ravintoloita, kahviloita, baareja, hierontoja, matkatoimistoja, käsitöitä ja erityisesti vaellukseen liittyviä varustekauppoja. Erityisesti tuo kolmen euron jalkahieronta kolmen päivän trekkailun jälkeen oli paras asia, mihin ikinä olen laittanut kolme euroa.

Mitään kauhean erikoista tehtävää Sapassa ei ole, suosittelen kuitenkin käymään Sapa marketeilla. Marketit Vietnamissa on ihan mun lemppareita, sillä ne on niin erilaisia kuin vaikkapa Hakaniemen tori. Tarjonta markeitella on niin kummallista välillä ja ihan super valokuvauksellista – kannattaa siis todellakin pakata kamera mukaan marketeille! On kuitenkin kohteliasta ostaa jotain myös marketeilta eikä vain pelkästään napata kameraan parhaimmat palat.

 

 

 

 

Sapan lähettyvillä Bac Ha nimisessä kylässä on myös värikkäät sunnuntaimarkkinat, jotka ovat kovassa suosiossa turistien ja paikallisten keskuudessa. Jos on uskallusta, niin moottoripyörän vuokraus on kuulemma erittäin loistava idea kokea Sapan ja Bac Han välinen matka. Kannattaa varata aikaa, sillä joudut todennäköisesti pysähtymään ihastelemaan maisemia miljoona kertaa.

 

Sapassa ja sen lähikylissä asuu neljä eri alkuperäiskansaa

---

Vuoristoheimoja, joihin tulet hyvin todennäköisesti törmäämään ovat Hmong, Tay, Yao ja Giay. Heidät tunnistaa hyvin jo toisistaan pukeutumistyylistään sekä tiettyjä heimoja esiintyy vain tietyillä alueilla. Hmong -heimon naiset tunnistaa hyvin mustista vaatteista, jotka ovat kirjailtu värikäästi. Lisäksi heidän pitkät hiukset ovat kieputettu päähineen alle piiloon.

Ennen omissa oloissaan eläneet vuoristolaiskansat ovat tulleet matkailijoiden luokse, sillä myös he haluavat hyötyä rahallisesti turisteista. Esimerkiksi he myyvät paljon käsitöitään sekä erityisesti hyvin moni hmong heimolainen toimii usein vaellusoppaana – suurin osa heistä on yleensä naisia, sillä he puhuvat parempaa englantia kuin miehet. Pelkästään jo Sapassa on noin 300 opasta ja he ovat ylpeitä siitä, että pääsevät esittelemään kulttuuriaan meille.

 

 

Miten matkustaa Sapaan

---

Sapa sijaitsee 365 kilometrin päässä Hanoista ja suurin osa matkailijoista saapuukin Sapaan juuri Hanoista. Tänne pääsee kahdella tapaa: junalla tai bussilla. Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa, sillä erityisesti yöjunat oli todella miellyttävä kokemus – lisäksi säästää budjetissa pari yötä hotellissa, kun vetelee sikeitä yöjunan pehmeissä lakanoissa omassa neljän hengen hytissä.

Sapaan ei ole suoraa junayhteyttä, joten juna tulee ottaa 32 kilometrin päässä sijaitsevaan Lao Caihin, josta me jatkettiin sitten minivanilla itse Sapaan. Juna-asemalta löytyy iso kasa myös takseja, jotka hyökkäävät tarjouksineen (ja huijausyrituksineen) heti kun tulet juna-aseman ovista ulos. Meillä oli sovittu etukäteen yöjuna + minivan Hanoista käsin, joten etsittiin vain meidän nimikylttiä pitävä kuski ja jatkettiin matkaa.

 

 

Bussilakin pääsee myös Hanoista käsin Sapaan, mutta se on hitaampaa sekä paljon epämiellyttävämpää. En oikeasti ole koskaan nukkunut reissun päällä niin hyvin kuin tuossa meidän yöjunassa! Vietnamissa tosin on hyvät yöbussitkin, sillä ainakin minun 160 sentin runko mahtuu hyvin nukkumaan niissä. Reilusti pidemmillä saattaa tehdä jo tiukkaa.

Itse Sapa on niin pieni, joten sen ottaa helposti haltuun kävellen. Sielläkin toki on jonkin sortin paikallisliikenne, mutta me ei tutustuttu siihen ollenkaan.

 

 

Vaellusretki Sapasta lähikyliin

---

Olisi hullu, jos ei kävisi trekkausretkellä Sapassa. Vaihtoehtoja on monia – muutaman tunnin päiväretkistä useamman yön trekkausretkiin, jossa lähdetään jo vähän kauemmaksi ja yövytään paikallisten kodissa.

Me bookattiin ystäväni kokemuksien perusteella matka etukäteen sähköpostin välityksellä Ethnic Travelsilta ja en osaa suositella yritystä tarpeeksi. Sillä on reilut arvot, tukevat naisten työllistymistä, raha menee oikeasti heille keille pitääkin, luontoa kunnioitetaan, yhteydenpito oli hyvää ja henkilökunta oli mukavaa. Bookattiin samaan syssyyn myös matka Halong Baylle heiltä ja sain sieltä meidän laivaan unohtuneet sandaalitkin jopa kotiin Suomeen jälkikäteen.

Lisää Halong Baysta voit lukea täältä. 

Meidän matka maksoi about 175 dollaria per henkilö, johon kuului aivan kaikki. Yöjunat Hanoi-Lao Cai-Hanoi ykkösluokassa, kuljetukset Lao Cai-Sapa-Lao Cai, kaksi yötä homestayssa (yksi piti olla hotellissa, mutta saatiin päättää halutaanko olla Sapassa yksi yö vai kaksi yötä paikallisten luona pikkukylissä), ihana oppaamme Mu oli kansamme kaikki päivät – iltaisin hän käveli kotiinsa sekä kaikki ruuat.

On ollut tosi kiva kuulla, kun moni blogini lukija on käyttänyt samaa matkatoimistoa kokemuksieni perusteella. Lämmittää mieltä kun oon kuullut, että ootte olleet yhtä ihanalla elämyksellä!

 

 

 

Tuo 175 dollaria on paras asia ikinä, johon olen laittanut rahaa matkoillani. Tuolla rahalla sain niin upean kokemuksen, joka on oikeasti mun matkoilla upein koettu elämys. En pysty sanoin edes kuvailemaan, miten upeaa tuo trekkausretki oli. Sanon vain yhden asian: sun täytyy itse mennä ja lumoutua noista upeista maisemista sekä ainutlaatuisesta kulttuurista.

Meidän trekkausretki oli noin 30-35 kilometriä ja vaellusreittimme oli Sapa – Sa Seng – Hau Tao –  Ciang Ta Chai – Su Pan – Ban Ho, josta meidät sitten haettiin minivanilla takaisin Sapaan. Pysähdyttiin reitin varrella myös pari kertaa uimaan, paikat oli lähellä meidän majoituksia. Vesi oli jäätävän kylmää!

 

 

 

Vaellusretkellä oli mukana meidän oma nelihenkinen seurue sekä yksi poika Saksasta. Me kuljettiin Mun kanssa kaikki päivät, paitsi ensimmäisenä päivänä Sapasta lähti useampi Hmong -heimon nainen matkaamme ensimmäisellä yöpymispaikalle saakka, jossa he sitten yrittävät myydä kaiken mahdollisen käsityön, joita he olivat kantaneet mukanaan koko päivän. Muutoin oltiin kuudestaan loppu vaellus.

Luonto oli niin upeaa ja monipuolista – sitä ihan jähmettyi välillä ihastelemaan niitä upeita riisiterasseja (ainoa pieni miinus oli meidän ajoitus, sillä riisiviljelmien sato oli juuri hetki sitten kerätty pois), mutkittelevia jokia ja lukemattomia korkeita vuoria. Hienointa oli kuitenkin se fiilis, kun hikipisarat otsalla ja sykkeet katossa asti pääsit aina uuden vuoren päälle ihastelemaan maisemia, jotka jatkui ja jatkui niin kauas kuin silmät vaan kantoi. Se maisema oli täydellinen palkinto aina niillä hetkillä, kun tuntui että ei jaksa.

 

 

 

 

 

 

 

Mitään erittäin hyvää fyysistä kuntoa ei tarvitse trekkausretkellä – peruskunnolla ja hyvillä kengillä pääsee jo pitkälle, en väitä kuitenkaan etteikö välillä tehnyt tiukkaa.  Erityisesti korkeat nousut oli aika rankkoja välillä tai pitkä laskeutuminen tuntui pohkeissa, olisi pitänyt osata jotenkin rennommin laskeutua alas.

Kuumuus on ihan käsittämätön välillä, mutta heti kun aurinko on piilossa tulee kylmä. Ollaan niin korkealla, joten ilmasto on suhteellisen viileä. Yöt ja illat erityisesti on todella kylmiä, joten kannattaa ehdottomasti pakata mukaan jotain lämmintä. Onneksi homestayssa peitot oli todella raskaita ja lämpimiä, joten yöt oli miellyttäviä.

Siis vitsit, miten ihana oli palata takaisin näihin muistoihin ja kokemuksiin. Olisinpa jälleen tuolla. <3

 

 

Oletko käynyt jo Pohjois-Vietamissa vaellusretkellä? Sain muuten ajatuksen #matkachatin myötä, että jos sulla on jotain kysyttävää, pohdittavaa, mietittävää Vietnamiin liittyen – niin voit kirjoittaa ne mulle tähän postaukseen. Voisin tehdä oman postauksen aiheesta, jos aihe ottaa tulta alleen tarpeeksi. Se olis superia, sillä voisin loputtomiin puhua teille Vietnamista.

 

Veera

---

AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA -matkablogia voit seurata Facebookin, Instagramin (@veerapirita), Twitterin, Bloglovinin, Blogipolun, Blogjunglen tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3