Meillä on täällä Huessa oma kolmikerroksinen kivitalo, jossa meitä asuu viisi suomalaista: kolme meistä on vaihdossa täällä ja sitten meitä on kaksi vaihtovaimoa, jotka ollaan täällä vain lomalla. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen. Jussi on täällä sosionomiopintojensa takia ja kaksi opiskelee viittomakielten ja puhevammaisten tulkkausta. Tätä kautta ollaan tutustuttu kuuroihin vietnamilaisiin, jotka halusivat tulla meille kokkaamaan aitoa, oikeaa vietnamilaista ruokaa. Pääsimme itsekin tahmaamaan sormet vietnamilaisen keittiön saloihin ja erittäin mielenkiintoistahan se oli!
Vietnamilaisen keittiön tyypillisiä aineksia ovat riisi, kalakastike, soijakastike, katkaraputahna sekä monenlaiset tuoreet vihannekset, yrtit ja mausteet. Ruoka-annoksissa on tyypillistä korostaa raaka-aineiden tuoreutta: vihannekset ja lihat on usein kevyesti paistettu pannulla ja vihannekset tarjoillaan usein raakoinakin. Vietnamilaisessa keittiössä käytetään suhteellisen vähän rasvoja ja öljyjä. Sen olen huomannut täällä kyllä, että sokeria tungetaan paljon joka paikkaan – erityisesti juomiin. Nyt on oppinut jo suoraan tilaamaan juomat ilman sokeria – silti sitä välillä tungetaan vaikka kuinka pyytää.
Ruokakulttuuri on iso osa vietnamilaista kulttuuria ja onkin helposti päivän tärkeimpiä hetkiä perheille. Täällä on myös koulujen ja työpäivien aikana parin kolmen tunnin ruokatauot, jolloin suunnataan perheen kanssa syömään ja päikkäreille. Tää on tavallaan mielestäni hyvä homma, sillä joka päivä oon päässyt lounaalle seurassa, sillä myös Jussilla on useamman tunnin ruokatauot. Omia annoksia ei niinkään tehdä, vaan jokaiselle annetaan oma pikkukulho ja syömäpuikot. On kyllä hassua huomata, miten sitä joka kerta vain kehittyy ja kehittyy tossa puikkojen kanssa syömisessä. Kohta oon ihan pro – tai sitten en. 😀 Ruuat sijoitetaan pöydän keskelle isompiin kulhoihin ja kippoihin, josta otetaan omaan pikkukulhoon ruokaa. Ruokaan kuuluu tavallisesti suuri astiallinen höyrytettyä riisiä tai nuudeleita, keitto, kalaliemiä sekä useita pienempiä vihannes- tai liharuokia. Keski-Vietnamiin eli missä Hue sijaitsee, on ominaista se, että ruuissa on paljon erilaisia mausteita ja runsaasti.
Oon myös huomannut, että täällä käytetään tosi paljon erilaisia rehuja ruuissa. Nää on ihan tosi hyviä ja tuo loistavasti lisämakua ruokaan! Lisäksi kaikki erilaiset lehdet tuo annoksiin väriä ja raikkautta (annokset on tosi valokuvauksellisia mun mielestä). Vietnamilaisessa keittiössä on myös paljon ruokia, jotka on kääritty banaani- tai kookospalmunlehtiin. Ymmärtääkseni tää myös auttaa ruokia säilymään paremmin lämmössä. Yksi huomio minkä oon myös tehnyt täällä, että täällä syödään paljon kasvisruokaa – eli Vietnam on kasvisruokailijan mekka!
Ruuissa käytetään paljon kasviksia, joiden pilkkominen onkin yksi työläimpiä osuuksia ruuanlaitossa: pilkottavaa on esivalmisteluissa. Kokkailu on hidasta, mutta silti hyvin mutkatonta. Osa meidän vieraista tuli jo kahden maissa vaikka illallisen oli tarkoitus alkaa 6-7 maissa. Ihmettelin tätä aluksi, mutta kyllähän tuohon esivalmisteluun meni aikaa! Kaikki oli niin pientä piperrystä ja näperrystä. Raaka-aineet kävi yksi vietnamilaisista pojista (ää en ikinä muista näiden nimiä, kun ne on niin samantyyppisiä kaikilla) hankkimassa marketeilta, sillä supermarketit on kalliita ja niistä ei saa niin tuoretta tavaraa. Ostokset teki yhteensä noin 500 000 dongia eli noin 20 euroa. Ihan naurettavan vähän ja meitä oli kuitenkin noin 20 henkeä syömässä. Kokkailun ohessa pohdittiinkin, että olisi ihan mielenkiinnosta ollut kiva kokeilla, paljon meille länsimaalaisille sama satsi olisi tullut maksamaan. Varmaan ainakin tuplat, veikkaisin.
Ruokajuomana usein Vietnamissa on kylmää teetä – yleensä vihreää sekä olutta – lämmintä sellaista yleensä. Viinejä täällä ei niinkään käytetä, mutta Vietnamilla on silti oma viininsä: Dalat. Olutta juotaessa on hyvin tyypillistä ellei jopa pakollista, että kun yksi on aloittamassa ottamaan huikkaa, kaikkien tulee kilistellä ja sanoa vietnamiksi ”1,2,3 kippis – 2,3 kippis – 2,3 juo” . Tämän jälkeen kaikkien seurueesta tulee juoda. Sama toistuu joka kerta alusta (tai ainakin pikainen kilistely ja juominen), kun alkaa janottaa. VINKKI: ottakaa siis isoja huikkia, sillä vietnamilaiset ei näytä juovan yhtä nopeaan tahtiin bisukkaa kuin me suomalaiset. 😀
Ruokaseurueemme oli sen verran kookas, niinpä syötiin lattialla – joka on suhteellisen yleistä Vietnamissa. On epäkohteliasta poistua ”pöydästä” ennekuin kaikki on syönyt. Lisäksi missään nimessä ei saanut kävellä sillä puolella lattiaa, missä ruuat oli vaan piti kiertää selkien takaa. Kaiken kaikkiaan ilta oli aikamoinen kokemus, itselleni oli vähän hankalaa tuo komminikointi illan aikana, sillä en osaa viittomia oikeastaan tippaakaan. Kovia he olivat selittämään ja varmasti osan ymmärsin sekä osasin vastata heille. Yhdessä vaiheessa menin kyllä vähän metsään: mun mielestä yhen tytön viittominen näytti siltä, että hän kysyisi multa, että pelaanko pleikkaria. Johon sitten nyökyttelin, että hyi en. Myöhemmin tajusinkin, että hän olikin kysynyt, että oonko Jussin tyttöystävä. Ups. Muutamat ihmiset sitten tulkkaili illan aikana asioita sekä seurueesta pidettiin puheet suomeksi viittoen vietnamilaisille sekä vietnamilaiset pitivät puheet meille suomalaisille, jotka Roni tulkkas sitten meille. Parasta oli mun mielestä ylivoimaisesti nähdä, miten vietnamilaista ruokaa tehdään sekä se, että pääsin itsekin touhuamaan ruuanlaiton parissa.
Tässäpä muutama ruoka-annos, joista osan kuvasin vaihe vaiheelta. Valitettavasti en muista tai edes tiedä näiden nimiä, koska meillä ei oikein ollut yhteistä kieltä sinne asti. Enjoy!
1. Kova valkoinen massa, jota tulee vaivata – ja voimalla tulee vaivata, oli aika jäykkää nimittäin. Valmistettu jostain kasvista, joka kasvaa maassa.
2. Vaivaamisen jälkeen taikina nostetaan pöydälle, josta tehdään pitkulan mallisia paloja sekä pannulle on paistettu katkarapuja ja oikein mureaa possua mausteineen.
3. Palleroita, jotka litistellään vielä ympyrän muotoisiksi.
4. Taikinaan laitetaan yksi pala lihaa, yksi katkarapuja – ei enempää, sillä muuten taikina aukeaa keittovaiheessa!
5. Tadaa! Ja tälläinen siitä pitäisi tulla!
6. Keitetään vedessä ja sen jälkeen nää herkut onkin valmiita syötäviksi – yrttien kera tietenkin!
Nää oli tälläisiä makeita pullia, joissa oli kuitenkin lihatäyte. Ostettu kaupasta puolivalmisteena, jotka keitetään vielä hmm – öljyssä varmaan?
Jos ihan oikein ymmärsin, tää ruoka sisälti mahaa ja keuhkoja. Mielenkiintoinen kokemus (lue: ei hyvä kokemus)
1. Tähän tosi kumimaiseen liuskaan kääritään possu-kasvisraastemassa.
2. Vähän niinkuin tortillaa väsäis vai mitä?
3. Tämän jälkeen eikun rasvaan vaan lillumaan!
4. Jonkin sortin kevätkääryleitä näistä tuli, tosi hyviä! Kaverina kääryleille oli kasvispeti ja kalaliemi. Nää oli ylivoimaisesti mun henkilökohtainen suosikki, ei liian outoja eikä liian niljakkaita.
Kalakeitto, jossa oli paljon erilaisia kasviksia, tofua ja mahdollisesti muita mereneläviä. Voin kertoa, että oli ehkä yksi elämäni pahanhajuisimpia kokemuksia, mutta maku olikin yllättävän hyvä. Tätä syötiin nuudeleitten kanssa.
Jälkkärinä oli samaan kasvisperäiseen kovaan massaan keitettyjä palleroisia, jonka sisään laitettiin pähkinä. Ja siis nämä herkut keitettiin paketissa sokeria. Erittäin hmm, epämääräisiä. Pähkinät oli hyviä näistä.
Ja tässä on meidän koko ruokaseurue – tytöt ja pojat pitää istua omilla puolillaan.
Miltäs kuulostaa? Miltäs näyttää? Aika hyvältä! Osa ruuista oli kyllä niin outoja, ettei mitään järkeä. Oli kyllä hyviäkin makukokemuksia. Oon kerran Luxorissa, Egyptissä kutsuttu paikalliseen perheeseen syömään, joka oli myös hieno kokemus. Ootteko te päässeet nauttimaan aidosta paikallisesta ruuasta paikallisten kanssa? Onko ollut kulttuurieroa ruokailussa paljon Suomeen verrattuna? Mua aina kiehtoo joka reissulla paikallisten kodit ja tekisi aina mieli vain talsia sisään ihmisten kotiin tutkailemaan oikeaa paikallista elämää. 😀
Veera
Hei Veera! Kiva kun löysin blogisi, muutin nimittäin itse juuri puoleksi vuodeksi Hanoihin ja tuntuu että tietoa asioista löytyy aika niukalti.. 😀 Tässä kun luin tuota ruokapäivitystä, niin miten on, uskaltaako Vietnamissa syödä tuoreita vihanneksia ilman vatsataudin pelkoa?
Kappas toinen Veera, hei! 🙂 Oo puoleksi vuodeksi, siinä tapauksessa nauti! No siis mähän sain kaksi vatsatautia Vietnamissa ja enkä kyllä jaksanut varoa mun syömisiä melkein yhtään – tosin sain vissiin äyriäisistä toisen mahataudin ja toisen vähän epämääräisestä katukeittiöstä. Kyllä me ainakin popsittiin kasviksia monta kertaa päivittäin ilman mitään käsittelyitä ja hyvin hengissä selvittiin. 🙂