Sri Lankan matkaa ja sen ohjelmaa pohtiessa oli selvää, että eläinsafarille on päästävä ja nimenomaan norsujen kuvat olivat miun silmissä. Sanotaan, että Sri Lanka on kelpo haastaja Afrikan upeille safareille ja se on ehdottomasti yksi parhaimpia vaihtoehtoja Aasiassa. En ole koskaan aikaisemmin käynyt eläinsafareilla ja voin kertoa, että Uduwalawen kansallispuisto herätti kauhean janon tällaiseen luontomatkailuun.
Uduwalawen kansallispuistoon tehdään paljon päiväretkiä myös vähän kauempaakin, pisti silmään että sitä markkinointiin muun muassa myös Kandyssa, Ellassa, Gallessa, Colombossa ja Tangallessakin – me haluttiin kuitenkin viettää yö Uduwalawen kylässä, koska se oli täysin meidän matkan varrella Ellasta Tangalleen.
Alunperin meillä oli ajatuksissa kokeilla telttamajoitusta, mutta jostain syystä se sitten unohtui ja löydettiin itsemme ihanasta bungalowista keskeltä kylää. Olipas ihanaa päästä ensimmäistä kertaa reissulla ilmastoinnin, oikean peiton ja kuuman suihkun pariin.
Uduwalawesta löytyy myös Elephant Transit Home, jossa pidetään huolta vauvanorsuista ennen kuin ne päästetään luontoon. Paikka on suosittu turistien keskuudessa, mutta me jätettiin tää välistä. Mielummin näen itse norsuja vapaana luonnossa kuin erilaisissa ”orpokodeissa”, jotka haiskahtaa mun korvaan usein pelkälle rahastukselle.
En tosin ottanut edes selvää tarkemmmin, miten eettisesesti Elephant Transit Home toimii, mutta mulle riitti lyhyt taustatutkimus ja muiden matkabloggaajien kertomukset Pinnawalan Elephant Orphanagesta, joka haiskahti täysin turistien rahastukselle norsujen kustannuksella. Päätettiin, ettei me haluta tukea tällaista vaan mielummin mennään katsomaan villinorsuja omassa elinympäristössään vapaina, kun kerran sellainen mahdollisuus on.
Mitä safarit maksaa ja mikä on paras ajankohta
Varattiin meidän majapaikan kautta safari itsellemme, toinen hyvä vaihtoehto on mennä omatoimisesti Uduwalawen kansallispuiston sisäänkäynnin liepeillä – siellä on useita safarikuskeja odottamassa halukkaita seikkailijoita. Hieman hintavaahan tuo safarilla käyminen periaatteessa on yleisesti Sri Lankan mittakaavassa, muttei siltikään suomalaiselle rahapussille mahdoton ja jokaisen euron arvoinen.
Safarin hinta oli noin 65 euroa, joka koostui auton sisäänpääsymaksusta (me mentiin omalla autolla, jaettuna se olisi ollut edullisempaa), kuskin palkasta sekä hänen tipistään. Meillä oli tosi ammattimainen safarikuski, joka oli tehnyt työtään viitisen vuotta. Hän ajoi paljon rauhallisemmin kansallispuistossa kuin muut sekä bongasi todella paljon erilaisia lintuja, joita ei kyllä todellakaan oltaisi ilman tajuttu.
Safareille suosituin aika on ehdottomasti aamusafari, joka starttaa yleensä kuudelta ja kestää noin neljä tuntia. Me saavuttiin Uduwalaween puolilta päivin ja haluttiin jatkaa seuraavana aamuna jo matkaa Tangalleen, joten päädyttiin päiväsafariin, joka starttasi kahdelta kuumimman ajan jälkeen. Päivän kuumimpaan aikaan eli noin 11-14 väli ei ole otollisinta aikaa safareille, sillä usein eläimetkin ovat viilentymässä vedessä tai metsän keskellä varjossa auringolta, joten safarilla eläinten bongailu saattaa jäädä vähäisemmälle.
Yllättäen me kohdattiin safarin aikana noin tunnin verran sadetta, joka oli sinänsä vähän huono, koska silloin myös monet eläimet hakeutuvat vähän sateensuojaan eivätkä ole näkyvillä. Huono sää vaikutti myös valokuvien ottoon, mutta onneksi muistot jäivät mieleen hyvin silti.
Uduwalawen kansallispuisto on maailman parhaimpia paikkoja bongata villinorsuja
Norsut ovat se pääjuttu Uduwalawen kansallispuistossa, sillä voit olla kyllä aivan varma että heitä tulet näkemään täällä. Uduwalawen kansallispuisto onkin yksi maailman parhaimpia paikkoja nähdä luonnossa vapaana eläviä norsuja – nimenomaan srilankannorsuja, jotka ovat aasiannorsujen uhanalainen alalaji. Srilankannorsuille on muuten hyvin ominaista se, että vain alle viidellä prosentilla heistä on syöksyhampaat.
Me bongattiin jopa noin 45-vuotias norsu kansallispuistosta, siinä oli jo aikamoinen möhkäle. Sekä ihania söpöjä pikkuisia norsuvauvoja! Sellaisen kun olisin saanut viedä (isossa sellaisessa) matkalaukussa kotiin. <3
Toinen Sri Lankan hyvä paikka bongata norsuja on Minneriya National Park, etenkin kuivalla kaudella (heinä-lokakuu) – silloin tapahtuu norsujen kokoontumisia, jossa on parhaillaan jopa kolmisen sataa norsua vesialtaan ympärillä. Voin vain kuvitella miten upea näky tuo on.
Norsujen lisäksi bongattiin myös krokotiilejä, vesipuhveleita ja jäätävä määrä erilaisia lintuja – riikinkukko oli näistä ehdottomasti yleisin, joita vipelteli siellä täällä.
Isäni olisi kyllä ollut innoissaan täällä lintubongarina, sillä Uduwalawen kansallispuistossa voit nähdä niin paljon erilaisia värikkäitä lintuja, joista et ole osannut haaveillakaan.
Täällä voi törmätä myös kolmeenkymmeneen erilaiseen käärmeseen sekä leopardeihin, mutta ne ovat yleensä aika harvinaisia safarimatkailijoiden keskuudessa. Jos leopardeja haluaa nähdä, kannattaa suunnata Yalan kansallispuistoon jossa mahdollisuudet moninkertaistuu.
Yalan kansallispuito on Sri Lankan suosituin kansallispuisto ja siellä on parhaimmat mahdollisuudet nähdä juuri leopardeja. Me kuultiin vähän ristiriitaisia kokemuksia Yalasta, joten sen takia vaihdettiin Yalan kansallispuisto Uduwalawen kansallispuistoon. Onks teistä kukaan käynyt siellä, millaisia kokemuksia on Yalasta?
Oli kyllä jotenkin ihan uskomatonta seurailla eläimien elämää etenkin järven tuntumassa, sillä siellä ne kaikki elivät sulassa sovussa yhtenään – krokotiilit nökötti parin metrin päässä vesipuhveleista ilman sen suurempia teurastuksia.
Opittiin myös se, että krokotiilit pitävät suutaan usein auki sen takia, jotta he saisivat kerättyä vitamiineja suunsa kautta elimistöön sekä sen, ettei krokotiilillä ole kieltä. Oli kyllä aika kuumottavaa nähdä useamman metrin pituisia krokotiilejä. Sanotaanko näin, etten lähtisi kyllä mistään hinnasta uimaan tuonne. :’D
Tällainen oli meidän ensimmäinen safari, oli kyllä huikea kokemus vaikka sää vähän haittasi eläinten bongailua sekä valokuvien ottamista. Ennen kaikkea saatiin upea uusi elämys koettua yhdessä Jussin kanssa. Yhden asian tekisin toisin meidän safarilla, nimittäin ottaisin kiikarit mukaan. Tosi monella oli kiikarit mukana ja harmitti välillä, kun eläimet oli niin kaukana ettei niitä nähnyt kunnolla.
Jos haluat vertailun vuoksi kurkata millaista on Afrikassa safareilla, niin bongasin pari päivää sitten Suunnaton -matkablogista todella upean postauksen safaripäivästä Tansaniassa. Tuonne sitten seuraavaksi!
Mitä eläimiä sinä toivoisit näkeväsi safarilla?
Veera
Psssst! AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA-blogiani voit seurata Facebookin, Instagramin (@veerapirita), Bloglovinin, Blogipolun tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3
Norsut on niin ihania! Kun kerran safarikärpänen on päässyt puremaan ja budjettimatkailija olet, voin lämpimästi suositella seuraavaksi safarikohteeksi Etelä-Afrikan Krugerin kansallispuistoa. Eteläisen Afrikan safarit ovat yleisesti hyvinkin hintavaa hommaa, mutta Krugeriin sisäänpääsymaksu per päivä on vaan reilu parikymppiä per nenä, ja parasta siinä on, että sinne saa lähteä ajeleman omalla (vuokra)autolla! 🙂 Krugerissa pystyy spottaamaan kuuluisan big fiven helposti, mutta itse emme kovasta yrityksestä huolimatta nähneet leopardeja – ne kun ovat ainakin puiston park rangerien mukaan ”the only animals that don’t want to be seen”. Kuitenkin pelkän big fiven näkeminen on oikeastaan toissijaista verattuna siihen kaikkeen muuhun: näimme kymmeniä eri lintulajeja, impaloita, kuduja ja muita antilooppeja, sarvikuonoja, leijonia, norsuja, kirahveja, pahkasikoja, hyeenoja, harvinaisia Afrikan villikoiria (joita jotkut käyvät puistossa etsimässä vuosikausia, mutta eivät törmää!), käärmeitä, virtahepoja, gepardin, erilaisia puhveleita, jättiläis- ja korppikotkia ja vaikka mitä muuta. Puhumattakaan, että puistossa oli pentuaika käynnissä, ja harva asia tässä maailmassa on ihmeellisempää kuin vaikkapa leijonien, norsujen ja virtahepojen pikkuvauvat! <3 Ja jo itsessään se savannin luonto on niin ihmeellinen. Iltaisin leirimme aitaa kiersi nälkäinen hyeena grillien tuoksujen perässä, ja saimmepa todistaa aivan leirimme vieressä pimeydessä leijonalauman norsunsaalistusreissun (mikä oli itse asiassa aika järkyttävää, mutta luonnollista tietysti). Vietimme myös viimeisen auringonlaskumme puistossa seitsemänhenkisen leijonalauman kanssa, joista 5 oli muutaman kuukauden ikäisiä pentuja, ja he telmivät daddy-leijonan kanssa leikkisästi. Sammutimme auton moottorin ja katseltiin yhdessä kun aurinko painui unille. Ihan m-i-e-l-e-t-ö-n kokemus. Uusi reissu mm. Krugeriin on suunnitteilla jo loppuvuodelle (ja vasta tammikussa palasimme Etelä-Afrikasta!).
Blogini on suht tuore, ja en ole nyt sairauden takia pystynyt lainkaan päivittämään sitä useaan viikkoon, mutta toivottavasti pian siihen rittää voimia. Nimittäin tarinoita mm. Krugerista on sinne tulossa eli toivottavasti jäät seurailemaan! 🙂 https://www.rantapallo.fi/fridaingrid/
Kiitti vinkistä Frida, en nimittäin koskaan oo kuullutkaan tuosta Krugerin kansallispuistosta. Ihanasti kerroit paikasta, tuli kauhea halu päästä itse näkemään myös tuo legendaarinen big five – siihen ei valitettavasti Sri Lankassa ole mahdollisuuksia. :’D
Pitääpäs laittaa toi sun blogi korvan taakse ja tosi kiva oli toi blogin logo – I like it! Palmut on aina ihania. <3 Voimia ja paranemisia!
Mua kyllä kiinnostaisi kovasti tuollainen kokemus! 🙂 Mun mielestä tuo 65 euroa ei ole paha hinta, voisin itsekkin sen hyvin maksaa. Norsut on niin suloisia eläimiä, etenkin ne vauvanorsut 😀 <3
Oli kyllä unohtumaton kokemus. Ei todellakaan oo 65 euroa paljolta, se vain tuntui Sri Lankassa niin korkealta summalta kun ei mistään maksettu koko reissun aikana noin ”paljoa”. 😀 Ja vauvanorsut. <3
Tuo kiikarivinkki on todella hyvä, on nimittäin ollut itselläkin ikävä kiikareita yhdellä jos toisellakin luontokierroksella, jolla olen käynyt. Vielä kun sen muistaisi seuraavalla kerralla, kun on jollekin sellaiselle menossa! Varsinaisella safarilla en ole koskaan käynyt, mutta ilman muuta kiinnostaisi kokea sekin. Ei tullut ensimmäisenä mieleen, että Sri Lankalla edes safareita olisi (se on itselleni aika tuntematon matkakohde). Nyt viime aikoina Sri Lankasta on tosin ollut jonkin verran blogeissa ja kiinnostus on herännyt. Olisi mukava joskus käydä!
Jep totta! Todennäköisesti mulle käy samoin tulevaisuudessa – istun siellä safariautossa edelleen ilman kiikareita ja voivottelee niiden perään. :’D
Vaikuttaa ihan kohtuulliselta vielä tuo hinta 65 € ja luonnossa eläviä norsuja on kiva bongailla. Varmasti hyvä opas on tärkeä. Kiva vinkki nuo kiikarit ?
Jep, voisi sitä huonomminkin 65€ kuluttaa. :’D Noi norsut oli kyllä ihan parhautta.
Tämä teidänkin safari kuulostaa upealta kokemukselta! Voisi olla mielenkiintoista päästä kokemaan aasialainenkin safari. Mun mielikuvissani Aasian ja Afrikan safarikohteet ovat fiilikseltään kovin erilaisia. Olisi kiinnostavaa päästä näkemään, pitääkö mun mielikuvani paikkansa. Kiva kun vinkkasit noihin useampaankin sri lankalaiseen safarikohteeseen.
Ja kiitos linkityksestä <3 Hauskaa, miten osuttiin samaan aikaan hieman erityyppisille safareille.
Kiitti, oon kyllä sitä mieltä silti, että se siun Tansanian safari oli vielä upeampi. :’D Mulla on samat mielikuvat, miellän ihan erilaisiksi Aasian ja Afrikan safarit. Pitäisi lähteä joskus paikan päälle testaamaan tuo Afrikka kyllä.
Safarit on kyllä ihan parasta! Tai siis itsehän ei ole toistaiseksi ollut kuin krokodiilejä bongaamassa Ausseissa ja Kainuussa karhuja, mutta silti! 🙂 On ihan parasta nähdä eläimet omassa elinympäristössään. Tekee siitä myös paljon jännittävämpää, kun saa arvuutella, tuleeko näkymään. Uskon kyllä, että herätti safarikärpäsen näiden norsujen näkeminen. Seuraavana meillä tiedossa norppasafari toukokuussa, en mlta odottaa! 😀 <3
Oon samaa mieltä sun kaa Sonja, ihan parhautta! Krokotiilejä olis kyllä siistiä nähdä enemmänkin, me nähtiin vaan muutamia siellä täällä lillumassa. Ne oli jotenkin hurjan pelottavan oloisia. Oioi, norppasafari kuulostaa ihanalle! <3
Tämä ja muut vinkkaamasi safarit kuulostavat kyllä upeilta! Sri Lanka on kohdelistallani, joten nämä pitää laittaa muistiin sitä päivää varten, kun tie vie sinne. Olen samaa mieltä tuosta, että jättäisin ”eläinvauvojen orpokodit” välistä ja valitsisin ehdottomasti eläinten bongailun aidossa ympäristössä.
Uskon kyllä, että tuo oli hyvä ratkaisu jättää kaikki orpokodit välistä. Muutenkin, paljon kivempi nähdä aidossa elinympäristössä eläimiä, kuin että ne olisi turistinähtävyytenä ”teljettynä”.
Ihania norsuja! <3 Ja ihan mahtava kyllä kaiken kaikkiaan tämä teidän Sri Lankan reissu! Itse piipahdin Yalan lisäksi juuri Minneriyassa, ja vaikka olin siellä tammikuun alussa, oli paikka täynnä norsuja! Sri Lanka on kyllä täydellinen matkakohde.
Niiiin söpöjä! <33 Minneriyan norsut olisi kyllä kiinnostanut, olisin kyllä halunnut sinne jos olisi ollut enemmän aikaa. Oon samaa mieltä sun kaa – Sri Lanka on täydellinen matkakohde!
Vaikuttais hinta-laatu-suhde olevan aika kohillaan noilla safareilla! Millasia ristiriitaisia kokemuksia Yalasta kuului?
Oli kyllä! Useat ihmiset kehui Yalaa parhaimmaksi kansallispuistoksi ja samalle se lienee myös suosituin kansallispuisto. Sitten samaan aikaan, kun oon kysynyt suosituksia moni on sanonut, että se on ollut huonoin ja että siellä käynti menee vain autolla leopardien perässä ajamiseksi muiden safariautojen kanssa. Koska Yala on suosituimpia, siellä on myös erityisesti aamusafareilla ruuhkaksi asti autoja. Uduwalawe oli siitä myös mieluisa meille, kun se oli täysin meidän reitin varrella ja haluttiin nähdä norsuja, johon Uduwalawe on paras paikka.