Voihan Albania minkä teit, hurmasit mut täysin! Vaikka rantakohteet oli se pääjuttu meidän road tripin Albanian osuudella, ehkä silti yksi ihanimmista matkakohteistamme sijaitsi sisämaassa. Gjirokastra on reilu 20 000 asukkaan vuoristokylä suhteellisen lähellä Albanian Rivieraa.
Yhdessä Beratin kanssa Gjirokastra muodostaa UNESCON maailmanperintökohteen, joiden historialliset 1800-luvun osmaniarkkitehtuuriset keskustat on valittu maailmanperintöluetteloon vuonna 2005. Gjirokastra on myös Albanian kommunistisen johtajan Enver Hoxha syntymäpaikka.
Kylästä löytyi myös useampi majoitus vaihtoehto sekä pienen ajomatkan päässä keskustasta löytyi myös todella siisti leirintäalue, johon me pystytettiin meidän teltta. Yöt olikin suhteellisen viileitä rannikkoon verrattuna täällä ja alkoi olla ikävä sisätiloja makuupussin ja viltin alta.
Me saavuttiin iltapäivällä Gjirokastraan, jossa oli meidän lisäksi ihan pienen pieni hyppysellinen muita turisteja. Ilmeisesti kylä on suosittu päiväretkikohde esimerkiksi Albanian Rivieran turisteille, joten jos vain mahdollista niin kannattaa suunnata ihan aamusta tai iltapäivästä tänne. Ainakin meidän mielestä on paljon nautinnollisempaa ihastella ja käpytellä vanhoja katuja pitkin ilman tuhatta muuta turistia.
Gjirokastran keskusta on pieni, joten sen ottaa hyvin haltuun jopa yhten iltapäivän / alkuillan aikana. Päänähtävyys täällä on Gjirokastran linna, joka on yksi Balkanin suurimpia linnoja. Linnan alta löytyy myös Cold War Tunnel, joka on 1960-luvulla rakennettu bunkkeri.
Teen tunnustuksen: me oltiin laiskoja tuona iltapäivänä kiipeämään yhtään minnekään enää, sillä oltiin matkattu Ksamilista Butrinintin ja Blue Eye Springin kautta tänne. Haluttiin siis keskittyä vain hyvään ruokaan, juomaan ja kaduilla tepasteluun.
Meidän päätarkoituksena oli siis tulla syömään tänne Kujtimi nimiseen albanialaiseen ravintolaan, josta olimme kuulleet suosituksia. Pieni perheyritys tarjoilee edullista, aitoa ja herkullista albanialaista ruokaa kivalla pienellä terassilla.
Olimme täyttäneet vatsamme perinteisillä albanialaisilla herkuilla, joihin kuului muun muassa lammasta, porsasta, mereneläviä, riisipalloja, byrek-piiraita ja herkullisia paistettuja perunoita ja tämän jälkeen oli aika tutustua ja kuljeksia kaduilla.
Gjirokastrassa on yksi pääkatu, jonkan varrelta avautuu muutama sivukuja ja siinäpä se koko kylä lähinnä on – ainakin turistin näkökulmasta. Kaduilta löytyy useampi caffe bar, ravintola ja erilaisia kauppoja. Mä tein ihan mahtavan löydön täältä, sillä löysin sivukujalta pienen mattoliikkeen, jossa albanialainen perhe itse kutoi (onks se oikea sana?) mattoja paikan päällä. Vaihtoehtoja oli miljoona ja olisin voinut kotiuttaa useamman maton.
Puoliksi kauhuissani kysyin aluksi, paljon matto maksaa johon olin iskenyt silmäni. Hinnaksi ilmoitettiin 30 euroa, josta vielä sitten tingin osan pois. Olisin kyllä ollut valmis maksamaan tuosta värikkäästä ihanuudesta suoraan pyydetyn summan, tinkiä nyt kuitenkin pitää aina.
Vertailun vuoksi ostettiin Dubaista pari vuotta sitten iso itämainen matto, jonka sain yli tunnin tinkaamisen jälkeen tingattua 200 euroon. Voin sanoa, että pompin riemusta kun Albaniasta matto irtosi noin edullisesti. Eli mattokaupoille siis Albaniaan! 😉
Viihdyttekö te enemmän tällaisissa pikkupaikoissa vai kaipaatteko muita turisteja ja kattavia palveluja ympärillenne?
Veera
Psssst! AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA-blogiani voit seurata Facebookin, Instagramin (@veerapirita), Bloglovinin Blogipolun tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3
Olin kesällä Sarandassa ja tykkäsin tosi paljon. Meillä oli superkiva perhehotelli vähän kauempana keskustan hälinästä. Kuitenkin keskustaan oli ihan kävelymatka, jos sinne halusi. Ksamil oli nätti, mutta aika turistirysä. Ite en kaipaa lomalta kattavia palveluita: hyvä ruoka ja miellyttävä ympäristö riittää. Viihdyn kyllä yhtä hyvin vilkkaassa kaupungissa kuin pikku kylässä.
Aika jännä, kun ollaan koettu ihan erilaisiksi Saranda ja Ksamil. Mulla oli taas Sarandan suhteen sellanen olo, että se on liian turisti ja liian iso mulle. Ksamil oli pieni, rauhallinen ja symppis – toki rannoilla oli kiitettävästi porukkaa. Samat fiilikset täällä, hyvä ruoka ja miellyttävä ympäristö riittää – muuta ei tarvita! 🙂