Durmitorin kansallispuisto on ihan ykkönen Montenegrossa!

Jos mun pitäisi yksi paikka nostaa korkeammalle jalustalle ihanasta Montenegrosta, nimeäisin ehdottomasti Durmitorin kansallispuiston. Aivan huikea paikka ja toivonkin, että mahdollisimman moni kokisi kyseisen paikan omin silmin Montenegron reissullaan! Maailman nopeinta ja helpointa reittiä ei pääse Durmitorin kansallispuistoon, mutta sitäkin upeampaa – eli kannattaa poistua sieltä Adrianmeren rannalta myös sisämaahan pohjoiseen.

Tämä helmi kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja onkin Montenegron suurin kansallispuisto. Durmitorin kansallispuisto on 450-2522 metrin korkeudessa ja sen 48 huippua yltää yli 2 000 metriin – korkein huippu on 2522 metriä korkea Bobotuv Kuk.

Durmitorin kansallispuisto on osa Dinaarisia Alppeja – henkilökohtaisesti itse en ollut kuullut näistä Alpeista aikaisemmin, joten jos täällä on muita samanlaisia niin voisin kertoa, että Dinaariset Alpit ulottuvat Slovenian, Kroatian, Bosnia-Hertsegovinan, Kosovon, Serbian,Montenegron, Albanian ja Makedonian alueelle ja se on 645 kilometriä pitkä.

Tara-kanjoni on osa Durmitorin kansallispuistoa ja se on maailman toiseksi syvin kanjoni heti Grand Canyonin jälkeen. Voin muuten kertoa, että on pirun vakuuttavan kaunis kanjoni – se on 82 kilometriä pitkä, parhaimmillaan 1300 metriä korkea ja Tara-joen vesi on niin uskomattoman kirkasta ja turkoosia ettei sitä voi edes kunnolla käsittää. Tara-kanjoni mutkittelee Montenegron ja Bosnia-Hertsegovinan rajoilla ja kanjoniin pystyy tutustumaan molemmista maista käsin.

Me käytiin koskenlaskussa Tara-kanjonin Tara-joessa ja olihan se pirun upea kokemus – lähinnä maisemian puolesta, sillä joki oli suhteellisen kuiva, joten jäätäviä koskia ja virtauksia ei ollut. Mulla on vertailuna vain Borneon koskenlaskut, joka oli niin hurjaa ja jännää. joten valitettavasti koskenlasku jäi täällä vauhdin puolesta kakkoseksi. Toisaalta, maisemissa Tara-kanjonin koskenlasku hakkasi Borneon sata-nolla.

Vaikka meno ei ollutkaan mitään maailman hurjinta, suosittelen todellakin kokeilemaan koskenlaskua Tara-joessa! Kannattaa myös pulahtaa uimaan, sillä voin kertoa että jääkylmä vesi virkistää mukavasti päivää. Kerron myöhemmin oman postauksen verran koskenlaskusta – kanjoni ja koskenlasku suorastaan ansaitsee oman postauksen.

Voit löytää myös useita jäätikköjärviä eli siis jäätikön sulamisesta syntyviä järviä Durmitorin kansallispuistosta, joista suosituin lienee Black Lake. Se muodostuu kahdesta järvestä, joita yhdistää kapea salmi – tosin kuivalla kaudella voit kävellä salmen läpi, jossa normaalisti olisi vettä.

Durmitorin kansallispuistossa hyvin monen turistin ”tukikohtana” toimii pikkuruinen Žabljak, joka on alle 5 000 asukkaan kylä. Kesäkuukausina se täyttyy matkailijoista, jotka ovat kiinnostuneet vaelluksesta ja koskenlaskusta – talvikuukausina Žabljakista kuoriutuu suosittu hiihtokeskus.

Kylästä löytyy kaikki tarvittava: majoitusta, isohko ruokakauppa, kourallinen ravintoloita ja pubeja sekä parit leipomot –  paitsi voin kertoa, että retkikeittimen kaasusäiliöt on kiven alla joten hommaa se jostain etukäteen. Žabljak oli mun mielestä tosi symppis paikka, mukavan rauhallinen ja vähän erilaisemman näköinen kuin mitä muu Montenegro.

Me majoituttiin missäs muuallakaan kuin meidän teltassa, joka pystytettiin Durmitor Autocamp Razvrsjeen. Leirintäalue oli todella kiva ja halpa – meidän reissun halvin, muistaakseni yö maksoi kahdeksan euroa. Ainoa miinus täällä oli vähän likaiset vessat, joissa mua ministi yökötti käydä suihkussa – lattialla oli esimerkiksi verisiä tamponeja.

Yöt saattavat olla hyvinkin viileitä, sillä ollaan suhteellisen korkealla joten ilmastokin on sen mukainen. Ensimmäisenä yönä mä tärisin makuupussin ja vilttini alla kuin mikäkin vilukissa. Muuten paikka oli todella kiva ja pienen kävelymatkan päässä Black Lakelta sekä sivumassa Žabljakin kylästä.

Paluumatkalla järveltä teltalle meidän matkaan soluttautui pentuja odottava koira, joka oli niiiiiin söpö ja ihana. Se käveli meidän kanssa koko matkan meidän teltalle asti, hengaili meidän kanssa loppuillan ja aamulla kun pakattiin kamoja niin sinne se onnellisena jäi nukkumaan. Oisin voinut ottaa sen rinkkaan mukaan ja tuoda Suomeen.

Helpointa Durmitorin kansallispuistossa on liikkua vuokra-autolla, polkupyörällä tai patikoiden, sillä julkinen liikenne on olematonta. Žabljakin kylästä löytyy toki bussiasema, josta pääsee matkustamaan bussilla muihin kaupunkeihin.

Kannattaa varoa ajaessa paikallisia kuskeja, jotka ovat aivan hulluja mun mielestä: ei minkäänlaista pelisilmää ohituksiin ja kaahaavat tuhatta ja sataa. Sekä tööttäilevät sulle, kun ajat rajoitusten mukaan eli heille aivan liian hitaasti. Kaiken lisäksi tiet on todella, todella mutkittelevia vuoristoisien maisemien vuoksi, joten skarppina kannattaa olla. Niin, ne lampaat ja lehmät – montakohan kertaa meinattiin saada lammas tuulilasiin? 😀

Durmitorin kansallispuistoon tullaan lähinnä upeiden vaellusreittien takia ja siihen onkin syytä varata aikaa. Kansallispuiston maasto on erittäin vaihtelevaa ja sieltä löytyy paljon jyrkkiä nousua ja laskuja. Varaa siis hyvät kengät mukaan eikä kamerakaan yhtään hullumpi asia ole ottaa mukaan, sillä maisemat ovat Montenegron sykähdyttävimmät!

Aika upea paikka vai mitä – ootko käynyt Durmitorin kansallispuistossa jo vai onko vasta reissu sinne suunnitteilla?

Veera

Psssst! AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA-blogiani voit seurata Facebookin, Instagramin (@veerapirita), Bloglovinin Blogipolun  tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3