Jätä väliin vanhakaupunki, koe erilainen kaupunkiloma Tallinnassa

* Kaupallinen yhteistyö Eckerö Line ja Rantapallo

Tallinnan kaupunkilomat on nostaneet osakkeita miun silmissä huikeasti tässä parin vuoden aikana. Kaupungista löytyy kaikki tarvittava moneen eri makuun, sillä Tallinna on niin monipuolinen sekä kiehtova matkakohde. Tuntuu, että osa ala-arvioi Tallinnan potentiaalia matkakohteena, sillä ei aina tarvitse lähteä kauas päästäkseen reissuun. Ja mikä parasta, Tallinna on vain kahden tunnin ja viidentoista minuutin päässä Helsingistä.

Monella on ennakkoluuloja, että Tallinna on pelkkää vanhaakaupunkia ja humalaisia suomituristeja kaljakärryineen. Kumoan nämä ennakkoluulot välittömästi, sillä Tallinna on aivan täydellinen matkakohde citykulttuuria kaipaaville.

Suosittelen kokeilemaan jotain muuta reittiä Tallinnassa kuin ’pyhää kolminaisuutta’ eli satama – vanhakaupunki – SuperAlko väliä. Ei sillä, vanhakaupunki on kyllä aivan törkeän kaunis paikka ja harmittelen useita kertoja sitä, miksei meillä Helsingissä ole tuollaista kaunokaista.

Tämä kesä näyttää alkaneen teemalla kerran viikossa Tallinnaan, sillä kävin kahtena peräkkäisenä viikkona seikkailemassa  Tallinnassa Eckerö Linen m/s Finlandian kyydissä. Ja kuinka kehtasin aikaisemmin sanoa, että tästä kesästä ei oo mitään reissukesää tulossa. :’D

Näiden reissujen punaisena lankana oli se, että halusin kokea jotain aivan uutta ja erilaista Tallinnasta kahdesta täysin erilaisesta suunnasta. Olipa hassua käydä Tallinnassa ilman, että en käynyt vanhassakaupungissa käytännössä ollenkaan. Tuntuu, että joka matkalle se on ihan must, mutta hyvin pärjäsi ilmankin.

 

 

Vaihtoehto 1 vanhallekaupungille: ratikka-ajelulle Kopliin ja Kalamajaan

---

Kun rupesin miettimään, että mitä uutta ja kiinnostavaa voisin keksiä Tallinnasta, piti ihan miettiä hetki. Sitten sen keksin! En ole paljoa kuullut ihmisten puhuttavan Koplista ja joka kerta tähän törmään Tallinnassa, sillä sataman ja vanhankaupungin välistä ajaa Kopliin menevä ratikka. Monta kertaa olen miettinyt, että pitäisi käydä tuolla seikkailemassa ja nyt oli sitten Koplin aika.

Me ostettiin satamasta yksi matkakortti (SmartCard / Tallinnan julkinen liikenne), johon ladattiin arvoa. Yksi tunnin lippu maksaa 1,1 € ja kuljettajalta suoraan ostettu lippu maksaa 2 €. Matkakortista pitää maksaa kahden euron pantti, mutta me ei ainakaan käyty palauttamassa korttia, sillä tälle tulee varmasti käyttöä tulevaisuudessa.

 

 

 

 

 

 

 

Hypättiin siis ratikkaan (1 ja 2 kulkee Kopliin) ja ajeltiin sillä Malevaan saakka, josta lähdettiin kävelemään takaisin keskustaan päin. Matkan varrella oli puistoja, todella kivoja taloja, kirppareita ja oma suosikkini oli ehdottomasti Kopli Couture, joka oli täynnä aivan upeita vaatteita sekä muutenkin paikka oli vähän erilaisempi kuin muut käymäni vintageliikkeet. Tämä oli ihan selkeästi paikallisten suosiossa, sillä ei nähty yhtään turistia. Mikä aarreaitta!

Hintataso täällä oli todella edullinen, ihan ykköskympeillä sai vaikkapa upeita nahkatakkeja, leviksiä ja ties mitä. Löysin itselleni aarteita täältä ja en malta odottaa, että pääsen laittamaan juhannukseksi ostetun hameeni päälle. Sovituskoppi tai sanotaanko sovitushuone, oli aivan upea! Mäkin haluan tällaisen huoneen omaan kotiini.

Samassa rakennuksessa on myös Kopli ravintola, jossa me pysähdyttiin vain juomille. Ruokalista vaikutti myös herkulliselta, tarjolla oli esimerkiksi avokadopastaa – nam.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kopli Couturelta jatkettiin matkaa kävellen kohti Kalamajaa, jota on asuttanut alunperin kalakauppiaat, kalastajat ja veneenrakentajat 1300-luvulta lähtien ja se onkin yksi Tallinnan vanhimmista asuinalueista. Tilanne muuttui merkittävästi vuonna 1870, jolloin valmistui Tallinnan ja Pietarin välinen junarata. Tämän seurauksena Kalamajan alueelle alkoi nousta tehtaita ja junantuomia työläisiä.

Voisin verrata Kalamajan aluetta kotioloissa Kallion ja Puu-Vallilan sekoitukseksi, jossa ehdottomasti upeat puutalot ovat Kalamajan alueen käyntikortti. Noita kaksi- ja kolmikerroksisia puutaloja on jäljellä Tallinna noin viisisataa – kannattaa tutkailla erityisesti puutaloja Salme-, Kungla, Valgevase ja Uus-Kalamaja -kaduilta.

 

 

Kalamaja päästettiin erityisesti 40-luvulla rapistumaan, mutta tässä reilun kymmenen vuoden sisällä paikkaa on alettu kunnostamaan. Musta onkin ilo ollut huomata, miten hyvin osa tehdasrakennuksista on hyödynnetty ja niistä on saatu aikaa todella kivoja designputiikkeja, kirppareita, olutpanimoita, ravintoloita ja kahviloita. Suurin osa näistä löytyy Telliskivi Loomelinnakista (luovien alojen keskus) tai sen välittömästä läheisyydestä.

Telliskivessä on lauantaisin kirppis, joka kulkee sisäpihan katua pitkin. Kannattaa käydä siellä tekemässä löytöjä ja samalla pysähtyä syömään vaikka Kivi Paper Kääridiin, joka on aivan törkeän herkullinen gluteeniton ravintola. Söin lauantaina mausteisen riisinuudelisalaatin kanalla ja ei että, oli muuten hyvää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aivan Telliskiven vierestä löytyy myös  DEPOO-alue, joka on aika uusi ja kiva tulokas Kalamajassa. Täältä löytyy lähinnä erilaisia kahviloita, ravintoloita ja bilepaikkoja.

Omat suosikkini on PEATUS, joka on rakennettu Tallinna-Moskova-junan vauhuihin. PEATUS on kuulemma suosittu bilepaikka paikallisten keskuudessa, mutta mie oon tyytynyt vain päiväterassiin täällä. Vieressä on myös yksi Tallinna parhaimpia kahviloita eli Renard Coffee Shop.

 

 

Telliskiven jälkeen käveltiin vielä Balti Jaama Turgin läpi nappaamassa kotiin herkkuja, sillä täällä sijaitsee mun suosikki luomukauppa. Mukaan lähti kaurapuuroa, riisikakkuja, koivuteetä ja vadelmia. Balti Jaama Turg on aika uusi kauppahalli Tallinnassa, jossa on myös paljon erilaisia mahdollisuuksia syödä paikan päällä.

Kauppahallit on reissussa aina ihan parhaita ja jokaisessa uudessa kohteessa haluan tutustua niihin. Sieltä saa hyvän raapaisun pintaa syvellä paikallisista herkuista. Toki Balti Jaama Turgia edeltävä tori oli autenttisempi, mutta kyllä tämä kasvojenkohotus ainakin omaan makuuni on enemmän.

 

 

 

 

Kello alkoi olla sen verran, että oli aika palata takaisin satamaan. Onneksi mulla oli vielä yksi ässä hihassa, sillä aivan Eckerö Linen sataman vieressä on Linnahall, joka on erityisesti paikallisten keskuudessa suosittu paikka ihastella auringonlaskuja ja -nousuja. Viimeinen laiva takaisin Helsinkiin lähtee sen verran aikaisin, että kesäaikaan auringonlasku ei ole mahdollista kuuden maissa.

Käveltiin kuitenkin Linnehallin rappuset ylös ja siellä kyllä ymmärsin miksi porukka tulee tänne – näkymät on upeat merelle. Ensi kerralla tänne auringonnousua ihastelemaan.

Linnehall on alun perin vuonna 1980 rakennettu Moskovan kesäolympialaisten purjehduskilpailuja varten. Kannattaa kiirehtiä paikan kanssa, sillä siihen on suunnitteilla peruskorjaus jonka tulisi valmistua vuonna 2019. Uudesta käyttötarkoituksesta ei vielä ole ilmeisesti tullut mitään virallista tietoa, joten tämän urbaanin hengailupaikan kohtalo on auki vielä.

 

 

 

 

Vaihtoehto 2 vanhallekaupungille: polkupyörällä rantaviivaa pitkin Piritan rannalle ja Televisiotorniin

---

Aikaisemmalla viikolla vuokrattiin polkupyörät City Bikeltä (oman pyörän voit tuoda myös Eckerö Linen kyydissä viiden euron hintaan per suunta) ja lähdettiin sillä tutustumaan rantaviivaa pitkin Tallinnaan suuntana kohti Piritan uimaranta, Tallinnan televisiotorni ja Noa, joka on yksi Tallinnan arvostetuimpia ravintoloita.

Kilometrejä tuli päivän aikana kaikean kaikkiaan melkein kolmekymmentä, mutta hyvässä seurassa ja kiinnostavissa pysähdyspaikoissa tämä ei tuntunut missään. Tallinnassa rantaviivaa on kaiken kaikkiaan 46 kilometriä, joten vielä olisi löytynyt ajettavaa.

 

 

Toki matkan voi taittaa myös muutenkin kuin pyörällä, mutta silloin pystyy paremmin pysähtymään ihastelemaan maisemia tai vaikkapa upeita taloja, joita oli Televisiotornin ja Noan välillä oli paljon. Oli kiinnostavaa nähdä, miten tallinnalaiset elävät ja viettävät arkea. Ennen tätä olin ajatellut, että tyyliin kaikki asuu vanhankaupungin tyylisissä upeissa vanhoissa kivitaloissa. Voi että miten väärässä olin, sillä kaupunki on täynnä upeita design taloja.

Piritan rannasta olin kuullut paljon kehuja ennen tätä, mutta yllätyin paikan päällä totaalisesti. Mäkin haluan tällaisen rannan meille! Rantaviiva senkun jatkui ja jatkui. Ehdotinkin Jussille, että mitä jos tultaisiinkin joku kesä rantalomalle Tallinnaan. Miksei?

 

 

Olin ennen tätä käynyt monilla näköalapaikoilla Tallinnassa, mutta voi pojat mitkä maisemat aukesi Televisiotornista 170 metrin näköalatasanteelta! Kyseistä tornia pidetään Viron itsenäisyyden symbolina ja siellä on mahdollista päästä extremen tuntuun äärelläkävelyn merkeissä.

Meidän piti tehdä tämä kyseisenä päivänä, mutta siellä oli juuri meidän harmiksi huoltotyö menossa. Tornissa oli hauskoja lasisia aukkoja maahan asti, joten niissäkin pääsi jo vähän extremen makuun. Pakko myöntää, että silti vähän harmitti tuo huoltotyö. Se olisi ollut niin siistiä ja Tallinnalle tuttuun tapaan mukavan edullista meille suomalaisille.

 

 

 

 

 

 

 

Kruunattiin meidän pyöräretki legendaariseen Noaan, josta en ole kuullut mitään pahaa sanottavaa. Ettekä tule kuulemaan niitä myöskään täältä. Olin aina ajatellut, että kuka ihme jaksaa tulla kymmenen kilometrin päästä keskustasta Tallinnan lomallaan tänne, mutta nyt ymmärrän. Ruoka oli aivan rikollisen herkullista, ravintolan miljöö oli todella kaunis sekä sijainti ei olisi voinut olla yhtään parempi. Aivan meren rannalla.

Meille valikoitui lounaaksi pullollinen proseccoa (yllätys, yllätys) sekä tiikerirapuja pad thaissa sekä marmoripihvi tryffelikastikkeella. Voi että tuo ruoka oli kyllä niin hyvää. Ehdottomasti uudestaan joskus.

Oli muuten hilpeä olo ajaa takaisin pyörällä satamaan puolikkaan proseccopullon jälkeen.

 

 

 

 

Voiko nopeammin ja paremmin enää matkustaa Tallinnaan?

---

Tallinnan matkani on toteutettu yhteistyössä Rantapallon ja Eckerö Linen kanssa ja en olisi voinut olla yhtään onnellisempi tästä. Voin nimittäin aidosti suositella Eckerö Lineä teille, mun mieleen ei edes tule koskaan muita vaihtoehtoja matkustaa Tallinnaan kuin Eckerö Line.

Miksi sitten valitsen aina vain Eckerö Linen? Syitä tähän on monia, mutta mainittakoon tähän alkuun suomalaisuus. Se on ainoa Suomen lipun alla liikennöivä laivayhtiö Helsingistä Tallinnaan ja tämän takia heillä on myös oikeus käyttää suomalaisesta palvelusta viestivää Avainlippu -tunnusta.

 

 

Eckerö Linen m/s Finlandia kulkee kolme kertaa päivässä Helsingistä ja Tallinnasta ja matka-aika on mitä mainion: 2 tuntia ja viisitoista minuuttia. Sopivasti tuossa ajassa ehtii tutustua vaikkapa Buffet Eckeröön (aamupala ja illallinen), jossa yllätys yllätys on teemana makuja merellä. Tarjottava ruoka ei ole mitään valmisruokaa, vaan laivalla valmistetaan itse noin 80 prosenttia tarjottavista ruuista. Buffetin tarjoiluja tukee vahvasti sesonkiajattelu sekä kotimaisuus.

Lisäpisteitä myös ropisi siitä, että molemmissa buffeteissa oli tehty helpoksi terveellisesti syöminen. Oon tällä hetkellä aika tiukalla ruokavaliolla ja en saa lähellekään syödä mitä oikeasti haluaisin, Eckerön aamisella ja illallisella se ei onneksi tuottanut ongelmaa. Ainoana miinuksena oli se, että jälkkäreissä ei ollut oikeastaan mitään terveellistä vaihtoehtoa. Oli joo hedelmiä, mutta ne oli jossain sokeriliemessa. Tuoreita hedelmiä ilman mitään käsittelyjä tilalle, niin illallinen olisi saanut 6/5 pistettä.

 

 

 

 

Jos Buffet Eckerö on liikaa, niin toinen hyvä vaihtoehto on tutustua loungeen, jossa voi matkustaa rauhallisesti ja rennosti istuen sekä täällä on myös pientä purtavaa ja juotavaa tarjolla. Loungen paikat maksaa 20-22 euroa per suunta ja on kyllä sen oman rauhan ja toimivan netin arvoinen. Isot kiitokset vielä loungen henkilökunnalle, erityisesti meitä palvellut miespuolinen työntekijä oli super ystävällinen ja auttavainen.

 

 

 

 

 

 

Budjettimatkaaja kiittää, sillä Eckerö Linen edulliset hinnat on hyvin kilpailukykyisiä. Olen edullisimmillaan saanut itselleni reittimatkat kahvikupin eli kahden euron hinnalla. Kyllä sitä huonompaankin voi käyttää rahansa vai mitä? Eckerö Linen kautta voit ostaa esimerkiksi hotellipaketteja, pelkkiä reittimatkoja tai päivä Tallinnassa -risteilyjä. Edellä mainitut on hyväksi koettuja ja etenkin noista hotellipakeista iso suositus Nordic Hotel Forumille.

Eckerö Line ottaa hyvin myös huomioon vastuullisuuden ja ympäristön, joka on itselleni erittäin tärkeä asia. Polttoainekulutuksen vähentäminen, energiatehokkuus, ajonopeuksien optimointi, jätevesi tyhjennetään maihin aina puhdistuslaitoksiin, kierrätys, ruokahävikin minimointi, tuottajien suosiminen joilla on ympäristömerkittyjä tuotteita, lihatuotteet ja -jalosteet ovat vastuullisilta kotimaisilta kasvattajilta, meijerituotteita valvotaan tarkasti eikä ne sisällä antibiootteja sekä suositaan luomutuotteita – tarjolla on esimerkiksi luomukahvia. Tässä on vain murto-osa vastuullisuudesta ja ympäristön huomioinnista, siihen voit tutustua lisää täältä.

 

 

Tallinna päiväreissut saattaa joskus olla aika rankkoja, itse ainakin käytän aina aika tehokkaasti sen seitsemän tuntia maissa. Meillä oli Jussin kanssa pyöräretken yhteydessä hytti molempiin suuntiin ja se oli kyllä aivan pelastus rankan päivän päätteksi. En muista milloin olisin noin makoisat päiväunet nukkunut.

Iso kiitos vielä Eckerö Linelle ja Rantapallolle yhteistyöstä. Toivottavasti sie sait tästä postauksesta paljon uusia vinkkejä Tallinnan kaupunkilomaan ja halua lähteä tutustumaan upeaan citykulttuuriin, jota Tallinnassa on enemmän kuin tarpeeksi. Ihania Tallinnan matkoja!

 

 

 

Mitkä on sun mielestä parhaimpia paikkoja Tallinnassa? Olisiko sun mieleen enemmän vaihtoehto yksi eli Kopli ja Kalamaja ratikalla vai vaihtoehto kaksi eli pyöräretki Piritaan, Televisiotorniin ja Noaan?

 

Veera

---

Seuraa AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita), Twitterin, Bloglovinin, Blogipolun tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3