Balkanin road tripistä on takataskussa miljoona asiaa jaettavaksi teille, tällä kertaa ajattelin kertoa millaista on olla Balkanilla vuokra-autolla liikenteessä ja miten saada siitä mahdollisimman onnistunut kokemus. Ajokulttuuri eroaa aika selkeästi meidän suomalaiseen ajokulttuuriin, joten jos sulla on suunnitteilla liikkua omatoimisesti autolla Balkanilla – olet oikealla sivulla nyt!
Meidän Balkanin reittiin kuului Kroatia, Bosnia-Hertsegovina, Montenegro ja Albania. Ajokilometrejä tuli kiitettävästi reiluun kahteen viikkoon, 2100 kilometriä ja kaiken kaikkiaan polttoainetta kului aikalailla 100 litraa. Polttoaine on selvästi edullisempaa Balkanilla kuin Suomessa. Lisäksi maiden välillä oli myös hintaeroja, Bosnia-Hertsegovina oli edullisin.
Vuokra-auton vertailuun kannattaa käyttää pieni hetki, sillä eroja on paljon – niin hinnassa, automalleissa kuin myös sopimusehdoissa, vakuutuksissa ja lisämaksuissa. Olen aikaisemmin kirjoittanut avaimet onnistuuneeseen autonvuokraukseen ulkomailla, joka pohjautuu hyvin paljon juuri meidän Balkanin road tripiltä saatuihin kokemuksiin. Kannattaa tutkailla kyseinen linkki myös, jos ja kun autonvuokraus on mielessä.
Teiden kunto Balkanilla
Me yllätyttiin erittäin positiivisesti teiden kunnoista yleisesti – oltiin pelätty, että vastassa on tyyliin vain kottikärryteitä, kun poistutaan Kroatiasta. Tiet oli ihan peruskunnossa, voisiko verrata samanlaisiin mitä meillä on esimerkiksi vähän pienemmillä teillä, ei valtateillä.
Toki paikkapaikoin oli poikkeuksia, mutta yleisesti mulla ei oo mitään pahaa sanottavaa ainakaan Kroatian, Albanian, Bosnia-Hertsegovinan ja Albanian teistä. Kroatia nyt on ihan omaa lukuaan teiden suhteen, ne oli erittäin hyvät. Tiet on vähän kapeampia kuin meillä Suomessa ja erityisesti haastavaa niistä tekee vuoristoinen sekä mutkitteleva maasto.
Me jouduttiin vain yhdelle erittäin, erittäin huonokuntoiselle ”tielle”, kun uskottiin meidän navigaattoria. Tie oli jotain uskomatonta – se oli täynnä aivan jäätävän isoja kuoppia/monttuja siellä täällä sekä tie oli täynnä isoja kivenlohkareita. Ajettiin jonkun aikaa tietä eteenpäin siinä toivossa, että se muuttuu normaaliksi. Ei muuttunut ja käännyttiin taaksepäin jonkun ajan jälkeen. Virheistä oppii ja tämän jälkeen kyseenalaistettiin hyvin useasti meidän navigaattori ja mentiin oman pään mukaan useasti.
Rajanylitys Balkanilla
Mitä muuta tulee etukäteen toteuttaviin asioihin, niin jos olet menossa autolla toiseen maahan, niin kannattaa tarkastaa onko se mahdollista autovuokraamossasi. Esimerkiksi Albaniaan ei kaikki autovuokraamot anna lupaa ajaa, Enterprisellä tämä ei tuottanut mitään ongelmaa.
Kaikki maat eivät kuuluu EU-alueeseen Balkanilla, joten tarvitset green cardia. Jos ja kun olet poistumassa autolla rajojen ulkopuolelle, niin muistathan hommata etukäteen green cardin autovuokraamosta eli asiakirjan, jota tarvitset rajanylityksessä. Tämä yleensä maksaa pikkaisen oravannahkoja.
Sanomattakin on selvää, että passi kuuluu oleellisesti myös tarvittaviin asiakirjoihin rajanylityksessä. Lisäksi kannattaa pitää mukana varmuuden vuoksi auton vuokrapapereita.
Me oltiin reissussa elokuussa eli kuumimpaan sesonkiaikaan. Muutoin meidän rajanylitykset Balkanilla meni hyvinkin kivuttomasti paitsi Albanian rajoilla Skutarijärven lähellä tökki mennessä sekä palatessa pahasti. Jouduttiin useiden kilometrien autojonoon, joka mateli törkeän hitaasti. Kannattaakin varata rajanylityksiin aikaa, jos on tiukka aikataulu esimerkiksi lentokentälle tai muuhun tärkeään, josta ei voi myöhästyä.
Olisiko meillä mennyt noin 1,5 tuntia jonottaessa Albanian rajoilla – muutoin jonot oli aika olemattomia tai maksimissaan koko rajanylitys kesti puolisen tuntia.
Suosittelen pitämään ovia lukittuna ihan vain varmuuden vuoksi, kun ajat Balkanilla. Ei sillä, että siellä nyt joutuisi pelkäämään varsinaisesti – koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä voi tapahtua. Kun poistuttiin Albaniasta takaisin Montenegroon, jouduttiin ison kerjäläislauman ympärille, jotka koputteli ikkunoita sekä yritti kaikin puolin saada meidän huomion. Ovet napsahti hyvin nopeasti lukkoon meillä.
Parkki- ja taukopaikat Balkanilla
Autolle löytyi tosi hyvin parkkipaikka missä vain – verrattuna vaikka Ranskaan, kadun varteen sai helposti paikan missä vain. Isommissa kaupungeissa oli kätevästi isoja vartioituja parkkipaikkoja, johon uskalsi huolella jättää auton tavaroineen.
Yleinen neuvohan olisi, että älä mitään arvokasta autoon. Aluksi me toteltiin tätä neuvoa kiitettävästi, mutta ennakkoluulot vähän turvattomasta Balkanista romuttui nopeasti. Autoon jäi huolella myös arvokasta esinettä rantsupäivien ja vastaavien ajaksi, toki passeja ei ikinä jätetty autoon.
Parkkimaksut on kivuttomia suomalaisille, paitsi Dubrovnikissa kannattaa olla tarkkana minne jätät auton. 1-, ja 2-alue oli ihan hullun kallista 8-5 euroa tunti.
Balkanilla on suhteellisen yleistä, että autovarkauksia tapahtuu – etenkin vuokrafirmojen autoille, joissa on toisen maan kilvet. Tämän takia kannattaa suosia valvottuja parkkipaikkoja ennemmin kuin syrjäisiä ja ilmaisia kadunvarsipaikkoja, vaikka ne nyt vähän maksaakin.
Mitä taukopaikkoihin tulee, niitä on kiitettävästi. Teiden varsilla on paljon paikkoja, jossa voit nauttia omia eväitä. Lukuunottamatta Kroatiaa kaikki pysähdyspaikat / levikkeet on erittäin saastaisia ja käytännössä vain iso roska-astia, jota kukaan ei siivoa.
Me suosittiin paljon teiden varsilla olevia leipomoita, kahviloita ja ravintoloita. Näitä löytyy mukavasti, joten evästäkään ei välttämättä tarvitse sen kummemmin varata autoon.
Balkanin ajokulttuuri vaatii hermoja
Huomaat jo hyvin kaukaa, onko auton ratissa hullu paikallinen ja maltillinen turisti. Paikallisilla on aika raskas kaasujalka eikä tietoakaan ole samanlaisista liikennesäännöistä kuin meillä on kotona. Erityisen kauhulla katsoin aina erittäin uhkarohkeita ohituksia, jossa oli hyvin tyypillistä lähteä tekemään ohitus vuoristotiellä mutkaan, kun näkyvyyttä on se 20 metriä.
Tämä holtiton ajokulttuuri näkyy hyvin Balkanilla, sillä auto-onnettomuudet on suhteellisen yleisiä. Et voi välttyä näkemästä teiden varsilla olevia muistomerkkejä, joissa on yleensä auto-onnettomuudessa kuolleiden nimi, kuva ja tekokukkia.
Välillä Balkanilla joudut ajamaan etanan vauhtia, sillä välillä tiet saattaa ruuhkautua pahasti. Albaniassa tehtiin sellainen huomio, että aina noin viitisen minuuttia ennen liikenneympyrää vauhti seisahtui melkein kokonaan ja jonot oli todella pitkiä. Kun pääsit liikenneympyrästä ohi, vauhti oli taas normaalia. Albanialaisilla ei ole minkäänlaista käsitystä, miten liikenneympyrässä tulisi käyttäytyä. Meno on kuin Vietnamissa: autoja, hevoskärryjä, polkupyöriä, ihmisiä ja mopoja tulee joka puolelta miten sattuu – myös vastaan.
Nopeusrajoitukset on välillä todella alhaisia ja eihän niitä ainakaan kukaan paikallinen noudata, välillä nopeusrajoitukset on jopa naurettavan alhaisia isoilla teillä. Silloin itsekin tuli ajettua yli rajoituksien. Balkanilla on tapana vilkuttaa valoja, jos poliisit on jossain päin ratsaamassa. Kannattaakin ajaa tarkasti rajoitusten mukaan silloin, sillä paikalliset poliisit tykkää sakottaa turisteja.
Etenkin Montenegrossa poliisit on erittäin näkyvästi läsnä teillä, joten siellä oikeasti kannattaa noudattaa rajoituksia. Eipä siellä kyllä kauhean kovaa vauhtia voi ajaa, sillä tiet on välillä todella haastavia.
Tutustuttiin reissussa kahteen roomalaiseen mieheen, joiden kanssa käytiin yhdessä koskenlaskussa Tara-kanjonilla. He olivat todella kiinnostuneita meistä ja meidän ajokulttuurista – he sanoivat, että italialaiset pitävät suomalaisia maailman parhaimpina ja turvallisimpina kuskeina. Kiitos sen, että me noudatetaan sääntöjä.
Maamiinat Bosnia-Hertsegovinassa ja Serbiassa
Etenkin Bosnia-Hertsegovinan ja Serbian raja-alueen ja entisten rintamalinjojen tuntumassa on erittäin miinoitettu vyöhyke, joista on raivattu vain murto-osa. Maissa on siis maamiinoja maastossa sodan jäljiltä kiitettävästi, joten autolla ajaessa ei kannata lähteä hirmu kauaksi ryteikköön esimerkiksi pissalle – vessoja ei nimittäin ihan joka kulmalla ole kaikkialla.
Normaaleilla ajoteillä on turvallista ajaa, mutta en välttämättä lähtisi minnekään kinttupoluille rämpimään, haluan pitää kaikki raajani myös matkan jälkeen. Luontoon kannattaakin lähteä vain oppaan kanssa Bosnia-Hertsegovinassa – Serbiassa kehoitetaan vain välttämään tieltä poikkeamista.
Kaiken kaikkiaan voin todellakin suositella Balkanilla omatoimista matkailua autolla. Seudusta saa varmasti enemmän irti näin ja mikä parasta, saat kulkea täysin omaan tahtiin ilman kenenkään aikatauluja. Lisäksi saat pysähtyä ihastelemaan vaikka tuntitolkulla upeita maisemia tai sitten voit jatkaa välittömästi matkaa jostakin paikasta, joka ei vastannutkaan odotuksia.
Enemmän mie pelkäsin paikallisen kuskin kyydissä, johon hypättiin kerran Montenegrossa. Kuski ajoi tuhatta ja sataa, tööttäili koko ajan, puhui vielä puhelimessa sekä poltti norttia samaan aikaan – totta kai.
Välimatkat on lyhyitä, mutta kannattaa huomioida, että 200 kilometrin matkaan saat helposti kulutettua puoli päivää. Me tehtiin Albaniasta palatessa kunnon rykäisy, sillä haluttiin nopeasti Kroatian puolelle: lähdettiin aamulla Gjirokastrasta, ajettiin Montenegrosta ja Bosnia-Hertsegovinassa (jossa oltiin oltu jo mennessä) suoraan Dubrovnikiin asti. Voin kertoa, että pakarat oli puutuneet yöllä, kun ajomatka oli ohi.
Täältä löydät kaikki Balkaniin liittyvät postaukseni.
Millaisia kokemuksia sulla on eri maiden ajokulttuureista? Löytyykö jo kokemuksia Balkanin hurjasta ajokulttuurista?
Veera
AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA -matkablogia voit seurata Facebookin, Instagramin (@veerapirita), Twitterin, Bloglovinin, Blogipolun, Blogjunglen tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3
Olipa mainio postaus! Seuraavalle Balkanin reissulle onkin mietinnässä, menisikö autolla vai kulkisiko aiempien reissujen tapaan julkisilla. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Kun selvittelit näitä asioita, osuiko sun silmiisi mitään kommenttia Kosovosta? Seuraava reissu suuntautuisi todennäköisesti myös Kosovoon, mutta mahtaako sinne olla helppo ylittää rajoja vuokra-autolla… Onko (sulla tai jollain lukijalla) mitään tietoa tästä?
Kannattaa varmistaa suoraan vuokraamosta, että saahan auton varmasti viedä kaikkiin niihin maihin, joihin aiotte mennä. Se ei ole itsestään selvää Balkanilla. Me oltiin kierroksella kesällä ja otettiin auto Kroatiasta Fleetistä. Siellä asia järjestyi hyvin. Kosovoon liittyen kannattaa pohtia myös etnisiä jännitteitä, koska Serbian ja Kosovon välit eivät ole mitenkään lämpimät. Tästä aiheesta on kirjoittanut blogiinsa ainakin Syö, matkusta, rakasta -blogin Meri. Olen ymmärtänyt, että Serbian rekkareissa olevalla autolla ei välttämättä ole lainkaan hyvä idea lähteä Kosovoon. Omakohtaista kokemusta ei ole.
Juuri noita Serbian ja Kosovon välisiä jännitteitä mietin erityisesti. Onneksi Kosovoon päässee muutakin kautta, joten Serbian voisi tulevalla reissulla jättää väliin, vaikka se onkin ihan kiinnostava paikka ainakin Belgradin perusteella.
Voi kiitos! Jenni ehtikin jo vastata ja samat vinkit täältäkin olisi tullut – kannattaa tarkastaa suoraan autovuokraamosta, minne kyseisen firman autoilla saa mennä. Meillä oli ainakin eroavaisuuksia ja muunmuassa juuri siitä syystä päädyttiin Enterpriseen, kun sillä sai mennä lähes minne vain. Muistaakseni myös Kosovoon ja Serbiaan.
Mulle tuli sama mieleen Merin blogista, sieltä muistelen lukeeni että jomman kumman maan kilvillä menoa toiseen maahan ei katsota järin lämpimästi. Ehkä auton voisi vuokrata jostain muusta maasta mahdollisesti?
Jes, täytyy katsella ainakin tuota Enterpriseä. Kiitos!
Kantsii! 🙂
Albanian teillä on juuri tuollainen kaoottinen hevoskärrymeininki kuin kuvailitkin. 🙂 Kirjoittelin itse samaisesta aiheesta tuossa aiemmin syksyllä, koska mekin käytiin Balkanilla rundilla menneenä kesänä. Muissa maissa meininki oli ihan ok, normaalia eurooppalaista liikennettä. Mutta Albania oli tosiaan eri maata.
Meillä on hyvät kohteet ollu Jenni kesällä, Balkan oli ihana! Ja erittäin positiivinen yllätys oli tuo autoteiden kunto, olin jotenkin siinä ennakkoluulossa, että kaikki Baltian tiet on ihan surkeita. Toisin kävi. 🙂
Navigaattorin ohjeet kannattaa kyseenalaistaa aina! Päätepisteen se kyllä löytää, mutta reitti saattaa olla kuinka kummallinen tahansa. Kaikenlaista on tullut koettua, mieleen tulee esimerkiksi sellainen kreikkalainen kärrypolku, jonka ainoa vastaantulija oli aasilla ratsastanut mies…
Balkanilla olen ajanut vain Kroatiassa, Sloveniassa ja Montenegrossa. Montenegrosta löytyi myös aika kapeita ja heikkokuntoisiakin teitä, mutta yleisesti ottaen ajaminen onnistui hyvin. Liikennekulttuuri on toki erilainen, mutta maassa maan tavalla. Suomessa ajetaan sääntöjen, Etelä-Euroopassa muun liikenteen mukaan, molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Mulla on suunnitelmissa tehdä joskus kierros Kosovossa, Makedoniassa ja Albaniassa, joten mielenkiinnolla luen varsinkin näitä Albanian villiin liikenteeseen liittyviä kommentteja 🙂
Joo, tuli kyllä huomattua. Puhelimen navi oli tosi hyvä, mutta vuokra-auton oli kyllä aivan surkea. Onneksi ei maksettu siitä, vaan se oli unohdettu meidän autoon. Kreikkalainen kärripolku aaseineen kuullostaa hyvin lupaavalta, kääk. :’D Kosovo, Makedonia ja Slovenia on ehdottomasti sellaisia, jonne pitää mun matkustaa vielä koskaa. Erityisesti Slovenia kiehtoo! Albania kyllä hurmasi mut kesällä, voin lämpimästi suositella. <3
Paljon hyviä ja mielenkiintoisia pointteja! Esim. nuo maamiinat on kyllä sellaisia, ettei sellaisia tulisi edes ajatelleeksi, jollei niistä joku kertoisi. Balkanin road trip on kyllä yksi suurimmista road trip -haaveista, ja kuulostaa kyllä, että se on varsin letkeä toteuttaakin. Kunhan ottaa tosiaan huomioon sen, mihin maihin auton saa viedä ja minkä maan kilvillä reissaa missäkin maassa.. Jenkeissä road trippailu oli kyllä ihan hävyttömän helppoa, sielläkin porukka ajaa todella rauhallisesti normaalisti, ja lisäksi ne päästää paljon kohteliaammin eteensä, jos on liittymässä tielle. 🙂
Sama täällä, ei käynyt itsellekään mielessä maamiinat – vasta sitten kun törmäsin siihen jossain blogissa. Meidän pitää Sonja tehdä vaihtis, sillä mun yksiä suuria haaveita on Jenkeissä road trippi! Oonkin innolla lukenut sun kokemuksia häämatkalta. 🙂
Oon lukenut tän kirjoituksen varmaan 100 kertaa ja aina vaan valan lisää uskoa itseeni, että ”kyllä me selvitään” 😅 Ollaan miehen kanssa, itseasiassa juuri nyt Italiassa laivassa odottamassa, että lähdetään kohti Albaniaa ja sieltä olisi tarkoitus ajaa Balkanin kautta Via Balticalle ja kotiin Savoon. Tänne päin tultiin Ruotsi-Tanska-Saksa (tämä On nyt 5 matkustuspäivä) ja viime vuonna tehtiin viikossa reissu juurikin Via Baltican kautta Saksaan ja sieltä ylös. Oon puoliksi kauhuissani odottanut tuota Albaniaa, tuttu asuu siellä ja on puoliksi pelotellut mut kuoliaaksi liikennekulttuurilla. Onneksi minä istun pelkääjän paikalla koko reissun. 🙈 Ja onneksi mies ei ota niin paljoa stressiä ”rytisee jos rytisee” se sanoi Milanon iltapäivän ruuhkassa kun yritti selvittää monta kaistaa risteyksessä meni. 😅
Kyllä varmasti selviätte (tai selvisitte kun vastaan näin myöhään – sori <3 ). Sun miehellä on kyllä asenne, rytisee jos rytisee. Miten teillä meni reissu?
Jep selvittiin! 😅 Albania ja kaikki Balkanin maat oli kyl huikeita! Vaikkakin oli hidas ajaa, niin maisemat olivat henkeä salpaavia. ❤️ Ja liikennekulttuuri oli selkeästi muuttunut, poliisipartioita oli pitämässä ratsioita todella tiuhaan ja kaupungeissa meille annettiin tosi hyvin tietä ja tilaa. Varmasti johtui meidän auton suomalaisista kilvistä, että näkivät ettei olla paikallista väestöä. 😂
Näyttää upealta reissulta! Tuo paikallinen liikennekulttuuri jännittää sekä jos auto hajoaa matkalla ja pitää alkaa soittaa hinauspalvelua. Suunnitteilla kummiskin olisi tämänlainen reissu, reittiä vielä mietitään.