Oasis of the Seas ja viikon Karibian risteily – kannattiko?

Karibian risteilystä ja Miamin matkasta on monta juttua takataskussa odottamassa – yksi niistä on Oasis of the Seas laivan esittely. En koskaan ole ollut mitään risteilyihmisiä ja olin todella yllättänyt, kun huomasin juhannusaamun heikolla hetkellä olevani tilaamassa elämäni ensimmäistä risteilyä kaveriporukalla. Ennakkoluulot oli todella suuret ja olin aika varma, etten viihtyisi. Pakko paljastaa, että ennakkoluulot romuttui aika nopeasti kiitos Oasis of the Seasin.

Pahoittelen jo tähän alkuun, nyt on kilometrin mittainen postaus taas luvassa.

Yllätyin siitä, miten mukavaa itse laivalla oli ja siitä kuinka paljon siitä tuli kysymyksiä. Saan jokaiselta reissulta aina jotain kysymyksiä, mutta Karibian risteily oli heittämällä matka josta minulta on koskaan kysytty niin paljon. Toisaalta, se on kyllä hyvin erilainen maailma kuin ’normaali’ loma, joten ei ihmekään.

Tein teidän kysymyksien pohjalta aikaisemmin myös postauksen, jossa vastasin yleisimpiin kysymyksiin Karibian risteilyltä.

Meillähän tämä viikon Karibian risteily kulki kaveripiirissä nimellä ’porsasloma’ ja sitä se kyllä todellakin oli. Päivät meni altaalla löhöillessä, erilaisissa aktiviteeteissä laivalla tai maissa, juomapaketeista (mulla ja avopuolisolla oli alkoholittomat deluxepaketit ja muilla oli alkoholipaketit) nauttimisessa ja no tietty syömisessä.

Täysin porsaslomasta risteily ei mennyt, sillä kaikkeen kyllästyy. Eksyin loppuviikosta jopa lenkkiradalle sekä kuntosalille useampaan otteeseen, sillä alkoi tulla aika epämiellyttävä olo kehossa alkuviikon porsasloman takia.

 

 

 

Olin risteilyn aikaan sekä itse asiassa edelleen vähän hämmentynyt – en osaa päättää onko risteilyt minun pala kakkua vai ei. Tai no itsessään risteily oli todella positiivinen yllätys, mutta pysähdykset ei.

Ehkä olen vain matkaajana sellainen, etten olen tyytyväinen 5-9 tunnin pikaiseen pyrähdykseen kohteessa, jossa on lähes mahdotonta saada kiinni paikallisesta menosta. Etenkin kun ne satamat on rakennettu aivan ja pelkästään meitä risteilyturisteja varten – toki sieltä pääsi karkuun kauemmaksi.

Haluan kyllä ehkä antaa vielä risteilylle toisen mahdollisuuden, mutta Euroopassa. Elättelen toivoa, että esimerkiksi Välimeren risteilyjen tai jokiristeilyjen pysähdyksillä olisi enemmän annettavaa.

Oasis of the Seas on itse asiassa rakennettu Turussa vuonna 2009. Meillä oli sinänsä hyvä ajankohta risteilylle, sillä se oli juuri palannut remontista telakalta ja tämän myötä tuli monta uutta parannusta. Kaiken kaikkiaan paattiin mahtuu 5400 matkustajaa ja se on yksi isoimmista risteilyaluksista.

Tätä suuruutta en osannut kunnolla edes kuvitella ja sitä ei oikeasti tajua ennen kuin sen omin silmin näkee. Hyvää mittasuhdetta antaa esimerkiksi se, että Tallink Megastariin mahtuu 2800 matkustajaa. Pituutta laivalla on 380 metriä eli lähes kolme kertaa Näsinneulan pituus. Kansia laivasta löytyy 17 ja hyttejä 2742. Henkilökuntaa löytyy 2100.

Oasis of the Seas on siis jäätävän iso.

 

 

Saapuminen ja lähteminen

---

Tämä tuli itselle vähän yllätyksenä, sillä suoraan ei sanottu en tajunnut ennen saapumista terminaaliin miten isosta matkustajamäärästä on kyse. Satama kirjaimellisesti kuhisi ihmisiä. Saavuttiin taksilla terminaaliin ja tästä meidän laukut otettiin suoraan työntekijöiden huomaan. Oltaisiin ilmeisesti voitu tulostaa laukkuun valmiiksi hyttitiedot, tämä nopeuttaa työntekijöiden toimintaa.

Laukkujen ja turvatarkastuksen jälkeen suunnattiin sisään terminaaliin, jossa oli perus turvatarkastukset sekä meistä otettiin valokuvat. Olimme pakanneet oleellisimmat tavarat päiväksi eli uimapuvut, aurinkorasvat ja kirjat, sillä matkaulaukut toimitetaan päivän aikana hytin eteen. Me tulimme laivaan noin klo 12 ja laukut ilmestyi meidän seurueelle noin klo 20.

Meidän piti itseasiassa käydä hakemassa oma matkalaukku, sillä olin ajatuksissa pakannut yhden oluen mukaan mitä en ollutkaan juonut Miamissa viikon aikana. Ei käynyt mielessäkään, ettei yhtä olutta saa tuoda jos jokainen matkustaja saa tuoda pullollisen viiniä. Työntekijä oli matkalaukkua hakiessa kuitenkin sen verran mukava, että antoi salaa oluen takaisin.

Saimme hyttikortit, jotka piti sitten olla aina mukana kun lähdettiin satamista maihin. Näillä korteilla ikään kuin kirjauduttiin ulos ja sisään laivasta ja ne piti olla aina mukana. Samoja hyttikortteja piti näyttää myös aina kun tilasit jotain juotavaa.

 

 

 

Hytit

---

Pakko myöntää, että hytit oli erittäin positiivinen yllätys. Hyttiluokkia on usempia erilaisia kaikkea 14m² sisähytistä aina 152 m² kaksikerroksiseen poreammeelliseen sviittiin ja hyttejä on yhteensä reilu 2700. Meillä ei ’ihan’ budjetti paukkunut sviitteihin, mutta halusin ehdottomasti parvekkeellisen hytin merinäköalalla.

Silloin kun ostimme omat risteilyt oli joku tarjous, että saimme parvekkeelliset merinäköalahytit sisähyttien hinnalla eli about 1700 eurolla. Muistaakseni merinäköalalla olisi maksanut jotain 2500 euron luokkaa, kun katsoin myöhemmin hintoja.

Hytti oli enemmän kuin olisin toivonut: se oli todella iso eli 17 m² sekä ei ollut sellainen nuhjuinen ruotsinlaivan mitä aluksi vähän ajattelin. Huoneesta löytyi kaikki oleellinen: televisio, puhelin, oma kylpyhuone suihkulla, kampauspöytä sekä hiustenkuivain. Säilytystilaa oli paljon. Meillä oli parisänky, jonka saa pyydettäessä eroteltua kahdeksi erilliseksi vuoteeksi.

Matkaseurue koostui kolmesta eri pariskunnasta ja saimme hytit samalle käytävälle. Tosin käytävä oli suhteellisen pitkä eli kyllä siinä sain minuutin pari kävellä melkein toisen luokse.

 

 

 

 

 

Ruoka ja juoma

---

Risteilyn yksi parhaista puolista oli se, ettei tällä kertaa tarvinnut miettiä yhtään missä söisi eikä rahoja tarvinnut kuljettaa mukana. Käytännössä kaikki syötävä ravintoloissa (joita on muuten yli 20) kuuluu hintaan, lukuunottamatta muutamia maksullisia ravintoloita: 150 Central Parkia, italialainen Giovanni´s Tablea sekä japanilainen Izumi Asian cuisinea.

Omat suosikkini oli El Loco Fresh aurinkokannella, jossa siis sait kasata mieleisiä tortilloja, tacoja ja nachoja. Täällä oli kivan raikasta tarjottavaa sekä ilmeisesti (?) kaikki guacamolet, salsat ja vastaavat valmistetaan itse. Toinen suosikki oli pääravintolan illallinen, jossa meille oli varattu sama pöytä koko viikon ajan klo 18.

Meidän tarjoilija Aresh ja hänen aputarjoilija Nipun oli kyllä ihan parhaat, etenkin kun he toi aina kaikkia ylläreitä meille sekä huomioi myös vähän vitsillä esiin tulleen vuosipäivän meidän seurueessa. Käytiin yhtenä iltana pääravintolan dinnerin sisään laivan buffassa ja siellä oli kyllä aikamoinen mättämisen meininki.

Meripäivinä eli silloin kun ei menty maihin oli laivalla ”formal-night”, jolloin suositellaan muodollisempaa pukeutumista laivan pääravintolaan. Tämä siis käytännössä tarkoitti miehillä ainakin pitkiä housuja ja siistimpää paitaa – oli siellä kyllä osa silti ihan shortseissa. Naisille ihan joku perus siisti mekko on hyvä. Osa oli pukeutunut toki kuin linnan juhliin, mutta ihan hyvin vältti olla siellä ihan ’tavallisena’.

Ai niin ja oli meilläkin omat linnan juhlat, sillä oltiin juuri itsenäisyyspäivän aikaan risteilemässä ja pakkasin sen takia mukaan pienen sinivalkoisen lipun ja teemaan sopivaa suklaata.

 

 

 

Buffat toki on siitä hyviä, että siellä on varmasti jokaisella jotakin. Kuitenkin enemmän mua hirvitti annoskoot (jotkut kirjaimellisesti söi mun viikon ruokien verran yhdellä aterialla) sekä se, että hyvin iso osa risteilijöistä ei välitä tippaakaan hävikin syntymisestä.

Ruokaa on mahdollista saada oikeastaan 24/7 laivalla, toki suurin osa on yöaikaan kiinni. Lisäksi huoneeseen voi tilata lisämaksusta ruokaa ja aamiasta saa tilattua veloituksetta huoneeseen. Kannattaa tilata ainakin kerran aamupala, sillä olihan se aika ihana syödä hytin terassilla Karibian turkoosia merta ihastellen.

Nälkä ei pääse kyllä yllättämään laivalla eikä kyllä myöskään jano. Meidän hytillä ei ollut alkoholipakettia ja laskettiin, että se kannattaa ottaa jos juo about viisi alkoholia päivässä. Me panostettiin deluxe alkoholittomaan juomapakettiin ja lipitin vuoden edestä tuorepuristettua appelsiinimehua ja Pellegrinon kuplavettä.

Yllättävän hyviä alkoholittomia drinkkejä sai myös ja pakko mainita, että todella iso miinus on se, että alkoholiton olut kuuluu alkoholipakettiin. Ei nyt kukaan hullu maksa yhdeksää euroa alkoholittomasta oluesta. Mitä muulta seurueelta kyselin, niin drinkit ja viinit oli todella hyviä.

Hauskoin baari oli ehdottomasti Bionic Bar eli baari, jossa robotti valmistaa sinun juomat. Voit joko suunnitella oman tai ottaa jonkun klassikon. Pakko myöntää, että juomat maistui erittäin pahoille ja robotti saattoi vähän unohtaa välistä raaka-aineita, mutta kannattaa ehdottomasti käydä ainakin yksillä.

 

 

 

Tekemistä

---

Jos jollekin tulee laivalla tylsää, niin se on kumma. Oasis of Seasilla on niin paljon tekemistä, ettei me edes ehditty tehdä kaikkea viikon aikana mitä oltaisiin haluttu. Löytyy urheilua, viihdettä, rentoutumista, koulutuksia – mainittakoon tähän esimerkkinä ’miten kiillotat timanttisormuksesi’.

Urheilumahdollisuudet olivat super hyvät ja suurin osa niistä löytyy samalta kannelta: iso kuntosali, ohjattua (tosin aika kallista) ryhmäliikuntaa, minigolfia, koripalloa, tennistä, lentopalloa, seinäkiipeilyä, surffaussimulaattoria, juoksurataa sekä 25 metriä pitkä Zip Line -köysirata.

Auringonottokannella oli todella paljon aurinkotuoleja (näitä ilmeisesti oli tullut todella paljon lisää syksyn remontin aikana), pari vesiliukumäkeä, useampi uima-allas, porealtaita, lapsille suunnattu alue sekä mun suosikki: rauhallinen aikuisten puoli. Kannattaa tulla joku ilta katsomaan auringonlasku porealtaasta, on nimittäin aika upea näky.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viihdepuolella on lasersotaa (joka oli super hauskaa vaikka jotkut jenkkilapset teurasti meidät 10-0), luistelua, servetintaittelukursseja (ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä), casinoa sekä joka ilta oli esityksiä, joihin kannattaa varata paikat etukäteen. Oma suosikkini oli aqua show ja CATS-musikaali oli niin erikoinen, että lähdin sieltä kesken kaiken pois nukkumaan peiton alle.

Uutena Oasis of the Seasille tuli remontissa muun muassa The Perfect Storm -vesiliukumäet, joissa voit kilpailla kaveria vastaan, maailman pisin merillä seilaava liukumäki Ultimate Abyss, lasersota, pakohuonepelit sekä lasten Splashaway Bay -vesipuisto.

 

 

 

 

 

 

 

Satamat

---

Suoraan sanottuna satamista en odottaisi liikoja. Kuulostaa ehkä hienolta, että olet käynyt Jamaikalla, Haitilla ja Meksikossa, mutta nuo nyt on niin kaukana autenttisesta kokemuksesta kuin olla ja voi. Satamat ja keskusta siitä ympäriltä on rakennettu lähes täysin vain risteilyturisteja varten. Lisäksi pysähdysaika on kovin lyhyt (satamasta riippuen noin 5-9h), niin ei siinä kovin kauas kehtaa lähteä. Jos myöhästyt laivasta, niin se on sitten sinun ongelmasi – sinua ei odoteta.

Haitilla käytiin snorklausretkellä, joka maksoi about 60 euroa henkeä kohden. En suosittele. Elämäni huonoin snorklausretki, koska vedenalainen maailma ainakaan siinä spotilla mihin meidät vietiin ei ollut kovin kummoinen. Lisäksi meidän piti seurata opasta ja jos vähänkään jäit katselemaan jonnekin niin sua huudeltiin perään ja 90% seurueesta ei omannut minkäänlaisia käytöstapoja, vaan jyrää kirjaimellisesti sinun päältä. 😀

Lisäksi ei tykätty yhtään siitä, että ohjaaja nappasi kaikkea vedenalaista elävää oliota ja korallia pintaan kertoakseen niistä + laittoi vielä kiertämään niitä. Ei kerrottu muille snorklaajille mitään toimintapoja, kuten että ei ole ok seisoa korallin päällä tai repiä sieltä mitään mukaan.

 

 

 

 

 

Jos menet snorklaamaan, niin tee se omatoimisesti Cozumelilla. Siellä oli super upeaa ja pääset itse rannasta helposti. Cozumel muutenkin oli meidän suosikki, sillä pysähdysaika oli pidempi ja tämän takia vuokrattiin auto. Kierrettiin päivän aikana koko Cozumelin saari: käytiin raunioilla, syömässä hyvin, snorklaamassa ja ottamassa aurinkoa. Meksikoon kuuluva saari oli itse asiassa niin kiva, että aloin haaveilemaan omasta lomasta tänne.

Jamaika oli Haitin ja Meksikon väliinputoaja: ihan ok, muttei sielläkään nyt mitään kovin kummoista. Erityisesti paikalliset myyjät satama-alueen ulkopuolelta oli todella raskaita, kun tyrkytti toden teolla tavaroitaan. Otettiin taksi alle ja käytiin läheisellä paikallisten rannalla mikä osoittautui oikein kivaksi. Sovittiin taksikuskin kanssa, että tulee hakemaan meidät parin tunnin päästä, koska oltiin keskellä ei mitään minne ei ihan noin vain taksi tulisi sattumalta. Täällä oli siis paikalliset + me neljä viettämässä leppoisaa päivää ja muun muassa tuli täyden 150 litraisen jätesäkin kanssa myymään meille kannabista ihan kuin mitäkin jäätelöä rannalla. 😀

 

 

 

 

 

Mitä mieltä minä olin Karibian risteilystä

---

Yhteenvetona viikon Karibian risteilystä: itse laiva oli kiva kun tarvitsin viikon aivotonta rentoutumislomaa, jossa ei tarvitse murehtia mistään, mutta kohteet ei välttämättä olleet itselleni kaikista mieluisimpia. Haluaisin kuitenkin antaa risteilyille toisen mahdollisuuden ja käydä esimerkiksi jonkun Välimeren risteilyn tai jokiristeilyllä Dourolla tai Reinillä.

Ennen tätä Karibian risteilyä ajattelin, ettei sillä laivalla ole niinkään väliä vaan sillä missä risteilet. Mieli on muuttunut, sillä kuitenkin suurimman osan ajasta vietetään laivassa ja siitä pitää tykätä ennemmin. Toki kivat pysähdykset on iso plussa.

1. Laivalta omat suosikit oli kuntosali ja sen yhteydessä oleva Vitality Span tarjonta – täällä sai terveellisiä smoothieita, banaanikakkua ja appelsiinimehua sekä aikuisten puoli aurinkokannella. Siellä oli jotenkin ihan rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Oli myös ihana parina päivänä käydä katsomassa auringonlasku ja etenkin se ilta, kun katsottiin se poreammeesta.

2. Lasersota oli aikamoinen yllättäjä, en uskonut että olisin tykännyt siitä. Oli hauskaa, kun 8-vuotiaat jenkkipojat teurasti meidät kunnolla siellä. Harmi kun se ei ollut joka ilta!

3. Pakko myös mainita tähän suosikkeihin parvekkeellinen merinäköala hytti, se oli todella kiva.

4. Aamiaisella oli tuoreita hedelmiä, olisin voinut syödä vaikka kaikki. Ok, siinä olisi ollut ehkä liikaa haastetta.

5. Päivä Cozumelilla auton kanssa oli kiva, jonne haluaisin ehdottomasti palata joskus uudestaan. Erityisesti siellä syöty cheviche rantahiekassa on jäänyt mieleen.

6. Iso miinus siitä, että snorkalusretki Haitilla oli aivan perseestä suoraan sanottuna. Sinne meni aivan hukkaan 120 euroa. 😀

 

 

Viikon risteily, jossa pysähdyttiin Haitilla, Jamaikalla ja Meksikossa maksoi kaiken kaikkiaan 1700€ kahdelta hengeltä ja tähän sisältyi majoitus parvekkeellisessa merinäköalahytissä, ruoka ja tipit. Hintaan tuli lisäksi minun 80 euroa nettipaketista (kyllä, en osaa olla ilman nettiä viikkoa – tekisi varmaan hyvää mielelle, ryhdille ja sormille kun en olisi puhelimessa kiinni koko ajan) sekä 340 euroa juomapaketeista.

Täältä voit tutustua lisää Oasis of the Seas -laivaan joko Royal Caribbeanin, Risteilykeskuksen tai We Love Cruisesin kautta.

Lisäksi linkkaan tähän vielä Tarinoita Maailmalta -matkablogin Annikan mielenkiintoisen postauksen ’risteilyt ja mitä matkustajien ei haluta niistä tietävän’, joka antaa varmasti ajateltavaa ja erilaista näkökulmaa risteilyyn sekä vinkin laivayhtiöön, joka kannattaa kiertää. Vilkaise myös postauksen kommentit, siellä on käyty mielenkiintoista keskustelua.

 

 

Millaisia kokemuksia sulla on risteilyistä? Millä laivoilla oot seilannut ja missäpäin maailmaa?

 

Veera

---

Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia: 

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3