Kaupallinen yhteistyö: Discover Muonio
Vuosia siitä on haaveiltu ja vihdoin nyt oli minun hetkeni toteuttaa pitkäaikainen unelmani eli Hetta-Pallas -vaellus, joka on Suomen tunnetuimpia vaellusreittejä. 50 kilometrin mittainen vaellusreitti mutkittelee Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa upeissa tunturimaisemissa. Kansallispuisto on Suomen ensimmäisiä.
Meidän reissusta on nyt suurin piirtein viikko ja olen edelleen ihan mykistynyt. Osasin odottaa upeita maisemia, mutta silti tunturimaisemat vetivät minut sanattomaksi kaiken sen komeuden edessä. Vaellusreitistä noin 40 kilometriä kuljetaan puuttomalla tunturialueella ja tunturimaisemat ovat koko ajan henkeäsalpaavia. Liikkuessa kannattaa muistaa välillä kurkata olan taakse, sillä parhaimmat maisemat saattavat olla takanasi.
Välillä tuntureilla vaeltaessa tuli jotenkin epätodellinen olo – olin korkeiden tunturien ympäröimänä ja hengitin tutkitusti maailman puhtainta ilmaa. Niin kaunista. Niin rauhallista. Ensimmäisen päivän jälkeen aloin jo toivoa ettei tämä vaellus loppuisi koskaan. Näköalat ovat niin upeat koko ajan, enkä haluaisi pois täältä.
Suosituin aika Hetta-Pallaksella on ruskan aika, joka onkin jälleen pian täällä. Muina vuodenaikoina on hitusen rauhallisempaa. Näin viime syksynä ystäväni kuvia tältä reitiltä ja silloin päätin, että ensi vuonna mekin nyt vihdoin toteutamme pitkään haaveissa olleen vaelluksen. Yötön yö teki juuri loppuaan, joten myös yövaellus kiehtoi. Valitettavasti olimme kyllä iltaisin niin väsyneitä, ettemme jaksaneet lähteä enää yötä kohden vaeltamaan.
Kuljimme Hetta-Pallaksen kolmen yön taktiikalla eli keskimäärin 13 kilometrin päivävauhdilla – vain viimeisenä päivänä meillä oli vajaa vaelluspäivä. Teltan kanssa vaeltaessa on kiva, että voit kävellä juuri niin vähän tai paljon kuin sinä päivänä tuntuu. Varaustuvat ovat omaan makuuni liian rajoittavia + toki meillä oli koirat mukana, joten varaustupiin meillä ei olisi ollut edes asiaa. Täältä voit tutustua tarkemmin kesäreitin kuvaukseen.
Me jaoimme vaelluspäivät näihin etappeihin:
- 1. päivä: Hetta-Pyhäkero 5,6 km + Pyhäkero-Sioskuru 7,6 km (Sioskuru oli oma suosikkini telttapaikan suhteen)
- 2. päivä: Sioskuru-Tappuri 3,5 km + Tappuri-Pahakuru 7,7 km + Pahakuru-Hannukuru 1,6 km (Hannukurussa on maksullinen sauna, suosittelen)
- 3. päivä: Hannukuru-Suaskuru 5,6 km + Suaskuru-Montellin maja 6,6 km + Montellin maja-Nammalakuru 1,3 km + Nammalakuru-Rihmakuru 2,9 km (Rihmakuru oli reilusti meidän reittimme rauhallisin yöpymispaikka)
- 4. päivä: Rihmakuru-Taivaskero 5,5 km + Taivaskero-Pallas 4,1 km
Yllätyin positiivisesti, kuinka helppo reitti loppujen lopuksi oli. Toki matkaan mahtui muutama jyrkempi nousu tunturin päälle. Esimerkiksi Lumikerolle ja Taivaskerolle tunsi nousevansa, mutta kuitenkin nousu oli hyvin kohtuullinen. Taivaskeron huipulla kannattaa ehdottomasti käydä. Huipulla on vuoden 1952 olympialaisten muistolaatta merkkinä siitä, että Suomen olympiatuli sytytettiin siellä yöauringon loisteessa. Viestijuoksijat kuljettivat sen Taivaskerolta Helsinkiin, jossa se yhtyi Ateenasta tuotuun tuleen.
Käytännön vinkkejä Hetta-Pallas -vaellukselle
Hetta-Pallas ei ole rengasreitti, vaan se kuljetaan joko Hetasta Pallakseen tai Pallaksesta Hettaan. Reitillä olevien kylttien nuolet osoittavat aina Pallakselle päin ja suurin osa kulkee kohti Pallasta. Tällöin aurinko paistaa kasvoihin ja kylmä pohjoistuuli puhaltaa selkään. Ainoa plussa minkä itse keksin Hettaan päin kulkemisesta on se, että nousut olisivat ehkä hitusen miellyttävämpiä Pallakselta Hettaan päin kulkiessa. Tämä toki vain oma mielipiteeni. Nousut olivat yllättävän helppoja joka tapauksessa. Pelkäsin paljon vaikeampaa maastoa.
Jos olet liikenteessä omalla autolla, kannattaa miettiä auton siirtoa maaliin. Meidän automme siirsi Pallakselle Fell Trek ja hintaa siirrolla oli 80 euroa. Muita kustannuksia vaelluksella tuli 8 euron venekyydistä Hetasta Ounasjärven ylitse vaellusreitin starttipaikalle sekä Hannukurun saunasta 7 euroa. Lähes kaikki retkeilyvarusteet meiltä löytyikin omasta takaa, mutta vuokrasimme vaellussauvat Lapland Outdoorsilta. Heidän valikoimassaan on paljon erilaisia retkeilyvarusteita, jos et halua kaikkea ostaa itse.
Kirjoitan lähiaikoina myös erillisen postauksen siitä, mitä pakkasin mukaan. Mainittakoon kuitenkin muutama vinkki pakkaamiseen: tunturissa sää muuttuu hyvinkin nopeasti ja radikaalisti, joten kannattaa varautua monenlaiseen säähän. Vedenpitävät vaatteet, lämmin taukotakki, pipo ja lämpimät käsineet tulivat ainakin meillä heinäkuussa käyttöön. Hyvät vaelluskengät ovat myös ihan ehdoton sekä energiapitoinen ruoka ja välipalat.
Vettä on tosi hyvin saatavilla pitkin matkaa, sillä vaellusreitin varrella on monta virallista vesipistettä. Me otimme vettä myös erilaisista tunturipuroista, mutta luonnonvesi kannattaa aina keittää tai käyttää vedenpuhdistustabletteja tms. Luonnonvesien juonti on jokaisen retkeilijän omalla vastuulla.
Täältä löydät tarkemmin tietoa Hetta-Pallas alueen palveluista, jotka ovat todella hyvät.
Muista retkietiketti – pidetään yhdessä huolta meidän kallisarvoisesta luonnostamme
Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kävi viime vuonna (2020) Metsähallituksen tilastojen mukaan yli puoli miljoonaa retkeilijää (563 000), joka on aivan valtava määrä. Vertailun vuoksi toiseksi suosituin kansallispuisto oli Urho Kekkonen (372 300) ja kolmanneksi suosituin Nuuksio (367 500). Onkin siis todella tärkeää muistaa kansallispuistossa liikkuessa retkietiketti sekä vaalia omalla toiminnalla herkän luonnon kulumista Hetta-Pallaksella, jonka vaeltaa noin 15 000 retkeilijää vuosittain.
- Kunnioita luontoa – älä muuta sitä. Lapin tuntureilla matkailijoiden kasaamat kivet vahingoittavat tunturien luonnollisia, roudan tekemiä kuviomaita ja muuttavat luonnonmaisemaa.
- Koirat tulee olla aina kytkettynä kansallispuistossa. Länsi-Lapin autio- ja päivätupiin saa tuoda lemmikkieläimiä, mutta vain muiden retkeilijöiden suostumuksella. Vuokratupiin koirilla ei ole asiaa. Täältä löydät ohjeita koiran kanssa retkeilyyn.
- Hetta-Pallas reitti on suosittu, joten omaa telttaa kannattaa kantaa mukana eikä laskea sen varaan, että autiotuvassa voisi yöpyä. Telttailla saat vain merkityillä alueilla ja pystytä teltta sellaisessa paikalla, joka on jo valmiiksi kulunut. Täältä löydät ohjeita tupien käyttöön.
- Suosi merkittyjä reittejä ja vältä luonnon kulumista – suuret kävijämäärät voivat kuluttaa maastoa.
- Älä tiskaa tai peseydy suoraan vesistössä tai kaivon kannella. Imeytä käytetty pesuvesi maahan riittävän kauas vesistöstä. Suosi ekologisia pesuaineita.
- Suosi retkikeitintä ja sytytä nuotio vain sallituille tulentekopaikoille. Huomioi metsäpalovaroitukset.
- Älä roskaa luontoa. Hetta-Pallas -reitillä oli useammassa paikassa jätteiden lajittelupisteet.
Näitä ohjeita noudattamalla pääset jo hyvin pitkillä vastuullisessa retkeilyssä.
Vaelluksen jälkeen kyläilimme Muoniossa loppuviikon, kerron siitä enemmän sitten seuraavassa postauksessa. Onko sinulla haaveissa Hetta-Pallas -vaellus vai oletko kävellyt sen jo?
Veera
Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:
Instagramin (@veerapirita) , Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta.
Taitaa tuo reitti pääosin kulkea avotunturissa? Siitä maastosta pidän kovasti. Itselleni oli vähän yllätys, että palvelut ovat noinkin hyvät vesipisteineen. Joskus haluan itsekin tuon patikan vielä kyllä kulkea…
Tuota kävijämäärää selittää muuten varmaan jossain määrin Levin ja Ylläksen tunnettuvuus talvikohteina. Suhteellisen rauhallista on oman kokemukseni mukaan ollut kesällä ja syksyllä, ja hyvä niin.
Joo avotunturissa mennään pitkälti. Yllätyin kyllä itsekin miten hyvät palvelut oli, kiva kun ei tarvinnut kantaa vettä litratolkulla.
Ymmärrän hyvin, että reitti on niin suosittu, vaikka ei ole rengasreitti. Jossakin kohdin tuli outo olo, kun näkymä oli niin majesteettinen.
Vastuulliseen retkeilyyn mielestäni kuuluisi, että jokainen retkeilijä kantaa pois omat roskansa, vaikka kuinka olisi roska-astiat. Aika iso paukku on talvella moottorikelkoilla raahata etelän ihmisten roskat…
Jep, maisemat on kyllä upeat! 😊
Ilman muuta omat roskat kannattaa kantaa pois, mutta oli myös ilo huomata että ainakin kolmessa paikassa oli kunnolla myös lajittelupisteet. Aika useasti valitettavasti tuli roskia vastaan etenkin leiriytymispaikoilla, joten kaikille ei taida olla itsestäänselvyys. Siksi hyvä, että niitä lajittelupisteitä löytyy, koska valitettavasti osa ei kanna omaa vastuutaan. 😌
Voi vitsit, mikä reissu teillä on ollut! Ihan mielettömät maisemat 🙂 Haluan joskus ehdottomasti itsekin päästä samaisen reitin patikoimaan.
Miten koiruudet muuten jaksoivat/pärjäsivät reissussa? 🙂 Itselläni on mäyräkoira, ja pitkän selän sekä lyhyiden koipien takia välillä jännittää ottaa sitä mukaan pidemmille reissuille, vaikka se toki tottunut luonnossa liikkuja onkin.
Oli kyllä kiva reissu! Koirat pärjäsi oikein hyvin: ovat tottuneet kulkemaan luonnossa sekä mentiin rauhalliseen tahtiin eli ei mitään 20 kilometrin päivämatkoja, reilut lepoajat vaelluspäivien illoissa ja aamuissa. Maasto on aika helppoa koirille, Taivaskeron läheisyydessä oli vähän kivisempi kohta about 10 minuutin ajan, mutta muuten ei ollut mitään ongelmaa maaston suhteen. Paremmin ne tuntui jaksavan kuin itse. 😀 Me pakattiin koirille mukaan paljon energiapitoista välipalaa ja paljon vettä, oikein tyytyväisiä olivat. ☺️
Kiitos informatiivisesta postauksesta. Noilla kulmilla vaelsimme joskus 80-luvulla, kun laskimme kanootilla Ounasjokea alaspäin. Upeaa, kaunista seutua.
Ole hyvä Asko! 🙂 Oi kanootilla olisin itsekin halunnut laskea tällä Muonion reissulla, mutta aikataulut eivät enää antaneet periksi siihen hupiin.
Kylläpäs oli mielenkiintoinen vaellusreitti! 🙂 Pidän kovasti retkeilystä ja ulkona liikkumisesta noin ylipäänsä, mutta yhtään pitkää vaellusta en ole elämässäni vielä tehnyt. Tämä reitti olisi kyllä varmasti vielä joskus kiva kokea! Tästä kävi hyvin myös ilmi reitin ”sisältö” ja miten kannattaa varautua matkaan. Oli varmasti antoisa reissu ja maisemat ovat mitä upeimmat! 🙂
Eikö! Tämä oli itsellekin ensimmäinen tällainen oikeasti pitkä ja useamman yön vaellus, tosi hyvä ja selkeä ensikertalaiselle. Maisemat oli kyllä upeat, suosittelen. <3
Huikean hienolle näyttää ja oli mukava eläytyä sinun innostuksen kautta tälle vaellukselle. Ihanaa, että sait tämän nyt toteuttaa! Onni näkyy näistä kuvista ja maisemat on kyllä todella upeita. En aiemmin edes ollut kuulutkaan tästä vaelluskesta, mutta kieltämättä tämähän olisi upea joskus kokea!
Kiitos Sanna! Oli kyllä aika ihanaa, vuosia tästä haaveillut. <3
Tämä olisi hieno joskus kokea. Pallaksen maisemat ovat tuttuja lähinnä talvikaudelta, kun meillä oli aikoinaan mökki siellä suunnalla. Kiinnostaisi kuulla lisää miten hoiditte muonituksen ja mitä kaikkea olitte pakanneet mukaan.
Suosittelen, tykkäisit varmasti. Yritän tässä elokuun aikana itse asiassa tehdä vielä erillisen postauksen pakkaukseen liittyen, joten varmasti pääset lukemaan näitä vinkkejä myös.
Ihania maisemia. Olen itse käynyt vain päiväretkellä Taivaskerolla, mutta kyllähän siinäkin hienot maisemat olivat seurana koko reitin ajan. Maasto on kyllä sellaista, että voisin hyvinkin miettiä tuollaista pidempää vaellusta. Kivalta kuulostaa teidän reissu.
Kiitti! Taivaskeron maisemat on kyllä upeat, se kierros olisi kiva vetää jos ei oltaisi vaelluksella jo oltu noilla suunnilla. Maasto oli oikein mieleinen, odotin paljon vaikeampaa.
Ihanat reippaat retkinakit siellä <3 Nyt kun Sydneyllä on taas vauhtia tassuissa niin alkanut itsekin haaveilee jostain tällaisista kotimaan hauvavaelluksista!
Retkinakit on kyllä parhautta. <3 Oi Sydney varmasti rakastaisi hauvavaellusta!