Tänään on kulunut 59 päivää siitä, kun astuin Helsinki-Vantaalle ja hyppäsin Finnairin koneella kohti Bangkokia. Päiviin on mahtunut paljon uusia, erilaisia ja hienoja kokemuksia. Oon kuitenkin tosi onnellinen siitä, että säästettiin kirsikaksi kakun päälle Ngapali Beach Myanmarissa. Aivan hurmaava paikka, pakko sanoa. Juuri äsken totesin tuossa ääneen, etten haluaisi millään lähteä pois täältä. Parin yön päästä se on kuitenkin edessä ja matkaa on jatkettava Yangoniin ja sieltä sitten uudeksivuodeksi Bangkokin sykkeeseen.
Ngapali Beach on juuri sitä mitä halusinkin viimeisille lomahetkille: rauhaa, rentoutumista ja rantaa. Kyseinen kolmen ärrän tekniikka ollut toimiva ja on kyllä oikeasti päässyt rauhoittumaan oikein kunnolla. Onneksi meille jäi viikko aikaa tutkailla Ngapalia. Periaatteessa lyhyempikin aika täällä riittäisi helposti, sillä paikka on hyvin pieni ja loppupeleissä ei täällä oikeastaan mitään erikoista ole. Paitsi valkoista hiekka ja turkoosia vettä. Se riittää minulle vallan mainiosti.
Yksi syy miks täällä on ollut niin ihanaa, on meidän majapaikka. Harmittelin tuossa yhdessä postauksessa, miten täällä on niin pirun kalliit majoitukset, joka toisi ison lovin meidän matkabudjettiin. Tehtiin tuossa parisen viikkoa sitten hätiköity päätös Booking.comin kautta, selailin majoituksia sovelluksesta ja huomasin, että täällä ei ollut jouluksi kuin neljä majapaikkaa tarjolla ja valittiin kaksi halvinta vaihtoehtoa, sillä me ei oltaisi kaikki edes mahduttu samaan paikkaan. Seuraavana päivänä tästä meidän seurueen jäsen löysi suomalaisen naisen pitämän guesthousen Ngapalilta blogipostauksen kautta ja varasi heille sen. Harmiteltiin tätä Jussin kanssa maan pirusti, sillä meidän varausehdoissa luki, ettemme voisi peruttaa enää varausta. Yritettiin kovasti perua varausta suoraan hotellin kautta sekä oltiin Bookingiin myös yhteydessä. Ei onnistunut, pakko oli ottaa majoitus vastaan.
Saavuttiin alkuperäiselle hotellille pienessä ketutus-tilassa siitä, ettei saatu peruttua hotellia sekä hotellin kommunikointitaidot oli olemattomat – he vastailivat meidän puheluihin ja sähköposteihin tosi huonosti ja hitaasti. Hotelli oli ihan jees, muttei todellakaan 100 USD / vuorokausi arvoinen. Hyväksyttiin asia, sillä Myanmarissa on ollut suhteellisen kallista koko ajan majoituksien suhteen sekä Ngapalilla erityisesti on kallis maine ja lisäksi ollaan joulusesongin aikaan liikenteessä. Mentiin aluksi respaan pyytämään uutta huonetta sen takia, että oltaisiin haluttu alakerrasta huone, jossa oli oma istuskelualue. Samaan aikaan respassa oli tuohtunut latinomies valittamassa hotellin viereisestä rakennustyömaasta ja siitä, ettei hän tule pystymään rentoutumaan täällä. Nähtiin meidän tilaisuus tässä ulospääsyyn hotellista, sillä ei oltu maksettu vielä mitään.
Näinpä lähdettiin mukaan tähän ja loppujen lopuksi päästiin rinkkojemme kanssa vapauteen. Nopeasti soitto guesthousen päiville, että mahdutaanko vielä ja mahduttiinhan me! Hallelujah mikä pelastus, sillä yli puolet halvempi vaihtoehto toi takaisin meidän kunnollisen reissubudjetin. Lisäksi päästiin samaan majapaikkaan koko porukka sekä Kipling’s Bayn Guesthouse on miljoona kertaa tunnelmallisempi, ihanampi ja söötimpi. Oisiko paremmin voinut mennäkkään? Mitä opimme tästä – kannattaa valittaa, jos ei ole tyytyväinen. Sen verran nöyränä suomalaisena söi silti vähän miestä lähteä valittamaan, mutta onneksi latinomies pohjusti hyvin tilanteen.
Mitä Päivin pitämään Kipling’s Bay Guesthouseen tulee – suosittelen paikkaa suurella sydämellä! Jos yksikään teistä koskaan matkustaa tänne, on rikos jättää majoittumatta täällä. Aivan uskomattoman kaunis puutalo täynnä ihania pieniä omalaatuisia yksityiskohtia – täydellinen lomaparatiisi rannan tuntumassa! Lisäksi omistaja Päivi on aivan ihanan ystävällinen ihminen, joka kertoo mielellään paljon Myanmarista ja paikallisesta kulttuurista – oon kirjoittanut ylös paljon yksityiskohtaisempia juttuja täältä, joista myöhemmin sitten lisää!
Hassua huomata, että mulla on pienen pieni kiinnostus herännyt oman majatalon pystyttämiseen jonnekin päin maailmaa. Miettikää, kuinka siistiä olisi muuttaa vaikka Balille ja pyörittää siellä pikkubisnestä omassa pikku paratiisissa. Pitääpä aloittaa aivopesu Jussille, jos se kantaisi hedelmää ja tulevaisuudessa löydettäisiin itsemme jostain bambutalosta. Oon tässä mielessäni pyöritellyt jo erilaisia sisustusratkaisuja, aamupalalistaa, hinnoittelua, yrityksen nimeä – eli voisi sanoa, että melkein puolivalmis liikeideasuunnitelma!
Heti ensimmäisenä yönä sain taas pieniä vastoinkäymisiä, sillä sain jälleen kerran vatsataudin ja nyt voin kertoa, että en toivo tätä pahimmalle vihamiehellenikään – jos niitä nyt olisi edes. Sillä kyseineni yö oli ehkä hirveintä ikinä – pienen hetken pelkäsin jo, että pitää mennä paikalliseen ”sairaalaan”, sillä kivut olivat niin kovat. En oikeesti ymmärrä, miten tää voi olla mahdollista. Kolmas mahatauti tämän reissun aikana ihmisellä, joka ei ole koskaan ennen sairastunut reissuillaan vaikka niitä on ollut kiitettävästi. Tämä sai luvan olla viimeinen tämän reissun aikana, muuten saatan tehdä itsemurhan.
Pienten vastoinkäymisten jälkeen olin valmis nauttimaan Ngapali Beachista ja tästä jäätävästä lämmöstä, mikä täällä on. Aurinko on jotenkin ihan hullun polttavaa täällä, tälläiseen en oo vielä törmännyt. Kyllä passaa maata näillä ihanilla rannoilla täällä! Osa rannoista on valitettavasti resorttien valtaama osittain, mutta loppupeleissä se ei edes haittaa. Täällä on kuitenkin loppupeleissä aika vähäistä turismi, joten rannat on silti kauniita ja ei turistien täyttämää.
Eilen tehtiin noin kymmenen kilometrin pyörämatka lentokentän toiselle puolen, josta löytyi täysin koskematon unelmien unelma ranta. Oltiin tuolla ainoat ihmiset ja saatiin kyllä nauttia koskemattomasta rannasta. Valitettavasti oon niin perustason valokuvaaja varusteineen, ettei mun taidot Olympus Penillä riittänyt saamaan yhtä kaunista kuvaa, millainen toi ranta oikeasti oli. Valkoista puhdasta leveää rantaviivaa palmuineen riitti niin kauas kuin silmä kantoi. Ylivoimaisesti Ngapali Beachin kaunein ranta, suosittelen pyöräretkeä tuonne! Juuri sellainen paikka, mitä olin mielikuvissani odottanutkin.
Paratiisiterkuin, Veera
AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA-blogiani voit seurata Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Blogipolun tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3
Uuh, näyttää semmoiselta paikalta, missä viihtyisin! Tämä täytyy tosiaankin painaa mieleen. Katsotaan jos parin vuoden aikana ehtisi Myanmariin <3
On kyllä yksi kauniimpia ja viihtyisämpiä paikkoja, missä oon tämän reissun aikana ollut. Kannattaa todellakin painaa mieleen ja matkustaa parin vuoden sisään, saattaa muuttua tässä vuosien varrella tosi paljon sillä turismi kasvaa ja kasvaa täällä koko ajan. Ainakin toistaiseksi vielä hyvän maun rajoissa.
Mitä kautta lensitte tänne? Yangonista vai jostain muusta kaupungista? Olimme viime vuonna kiertämässä Myamaria pari viikkoa mutta ei ehditty rannalle, nyt olis joulukuussa taas suunnata sinne
Me lennettiin Inleltä ja takaisin tullessa otettiin VIP-bussi, joka maksoi tyyliin 10-20 euroa – en muista ihan tarkkaa enää. Lennettiin kaikki muut välit Myanmarissa, mutta tuo oli sen verran lyhyt niin haluttiin ottaa bussi. Matka kesti ihan kivasti, mutta meillä oli kaikki ipadit, tarjoilut ja sellaiset löhönahkatuolit, jotka sai lähes makuuasentoon.
Hei pakko kysyä Merja – onks teillä majoitus jo Ngapalilta, jos ei niin suuuuri suositus Kipling’s Bay guesthouselle – ei varmaan vieläkään löydy kunnollisia kotisivuja pelkkä fb vain. Mutta täällä miun blogissa on oma postaus paikasta, se oli todella upea paikka. Varmaan parhaimpia missä oon koskaan käynyt ja sitä majataloa pitää helsinkiläinen nainen. Kannattaa varata se, jos sopii teidän tyyliin! 🙂