Torronsuon kansallispuisto sijaitsee Tammelassa. Kuten nimestä voidaan päätellä, Torronsuolla pääset retkeilemään upeissa suomaisemissa. Kansallispuistossa jalkojesi alla on Suomen syvin suo, jossa turvekerrostumat ylettyvät parhaimmilaan jopa 12 metrin syvyyteen. Etelä-Suomen suurin lähes luonnontilaisena säilynyt keidas- eli kohosuoalue houkutteli retkeilijöitä viime vuonna reilu 55 000, joten aivan Suomen ruuhkaisimmista kansallispuistosta ei ole kyse.
Torronsuon kansallispuisto on täydellinen päiväretkikohde esimerkiksi Helsingistä, sillä sinne on noin 1,5 tunnin ajomatka. Itse asiassa vielä lyhyempi ajomatka on Turusta tai Tampereelta, joten Torronsuon kansallispuisto on hyvä päiväretkikohde Suomen suurimmista kaupungeista. Veikkaankin, että kasvanut retkeilyinnostus, mainio sijainti sekä hyväluminen viime talvi on osasyy siihen miksi Torronsuon kävijämäärät ovat kolminkertaistuneet tammi-heinäkuu 2022 aikavälillä verrattuna vuoteen 2021. Vertailun vuoksi Suomen suosituimmalla Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kävijöitä oli viime vuonna 699 000, joten tuohon määrään kävijämäärän lisääntyminen on hyvin kohtuullinen. Toki kansallispuistojen pinta-alatkin ovat aivan eri mittapuissa.
Hyvä idea on yhdistää vaikka kaksi kansallispuistoa yhdelle matkalle: Torronsuon kansallispuistossa ei saa telttailla, mutta aivan vieressä sijaitsee myös Liesjärven kansallispuisto. Voit yhdistää vaikka kansallispuistoissa vierailun viikonloppumatkaksi ja yöpyä Liesjärvellä ja nauttia molempien kansallispuistojen luonnosta Tammelassa. Harvassa kunnassa on kaksi kansallispuistoa Suomessa.
Karpalo on nimetty Torronsuon kansallispuiston tunnuslajiksi. Kannattaakin ottaa vaikka pieni rasia tai sanko karpaloita varten, sillä karpaloita oli aivan valtavasti ihan jo pitkospuiden välitöttömässä läheisyydessä. Saatiin hyvin popsittua tätä A-, C- ja K-vitamiinia sisältävää marjaa matkan varrelta. Torronsuolle kannattaa ottaa mukaan myös kiikarit etenkin keväällä tai syksyllä, sillä se on lintujen pesimäalue sekä suosittu muuttolintujen pysähdyspaikka. Torronsuon 17 metriä korkealta lintutornilta voit tarkkailla lintujen syysmuuttoa. Me näimme muun muassa kurkiauran. Torronsuo on ympärivuotinen kansallispuisto ja talvisin täällä on myös hiihtolatuja. Saattapi olla, että ensi talvena voitaisiin tulla katsomaan talvinen Torronsuo.
Suotaival ja Torronsuon kansallispuistot muut reitit
Suomaisemat ovat kauniita näin syksyn aikaan ja syksy onkin sesonkiaikaa Torronsuolla. Me pysäköimme auton Kiljamon pysäköintialueelle (Somerontie 732), mutta osoitteeseen Somerontie 840 on juuri valmisteilla Pehkun parkkialue, joka oli huomattavasti väljempi ja sitä kai jatkossa suositellaan ”pääparkkipaikaksi”. Pehkun parkkipaikkaa voi siis jo käyttää, vaikkei se ihan valmis olekaan.
Torronsuon kansallispuistossa on useampi retkeilyreitti, joista yksi on myös esteetön. Me patikoimme koirien kanssa Suotaipaleen (8,5 km) pienen Hämeen Ilvesreitin lisämutkan kautta ja reitin pituus oli vajaa 10 kilometriä. Torronsuon kansallipuisto sijaitsee lähes kokonaan toistakymmentä kilometriä pitkällä suoalueella, muutamaa pientä metsäpätkää lukuunottamatta. Toinen pidempi retkeilyreitti on 10 kilometrin pituinen Torron kylän kierros – muut reitit ovatkin sitten aika lyhkäisiä.
Suotaival oli merkitty keskivaativaksi reitiksi muutaman jyrkemmän nousun ja laskun takia, mutta ne olivat kyllä tosi helppoja. Eli ei kannata säikähtää keskivaativaa merkintää, pääpaino Suotaipaleessa on pitkospuilla ja suht tasaisilla metsäpoluilla. Reitti kannattaa kulkea myötäpäivään eli startata reitti lintutornille päin.
Muutamasta kohtaa Suotaival oli vähän kehnosti merkitty näin ensikertalaiselle ja merkintätyöt ovat ilmeisesti vähän kesken. Eli kannattaa olla aika tarkkana muutamissa kohdissa. Kartassa, reittikuvauksessa tai matkan varrella opasteissa ei ollut merkattu esimerkiksi kunnolla toista tulipaikkaa, joka on aivan pienen mutkan päässä itse Suotaival-reitistä. Löysin tästä pienen maininnan muutaman mutkan kautta näin retken jälkeen, kun jäin ihmettelemään asiaa. Suotaipaleen reitillä louhoksen jälkeen kun siirrytään hiekkatielle, ja siitä takaisin metsään melkein heti keltaisia merkkejä seuraten, niin löytyykin Idänpäänkallion luontotorni ja tulipaikka vaikkapa pannukahveille tai makkaroiden paistoon.
Reitin osuudet pitkospuilla oli oma suosikkini ylivoimaisesti, sillä suomaisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit. Tämä oli toinen kertani suoalueella retkeillessä ja olin kyllä yhtä vakuuttunut kuin Pohjois-Karjalassa Patvinsuon kansallispuistossakin. Jos siis rakastat suomaisemien kera varustetuista kansallispuistoista, Torronsuo on nappivalinta. Lisäksi Torronsuo on huomattavasti rauhallisempi kuin esimerkiksi Nuuksion kansallispuisto.
Retkinakit Kyösti ja Hilla nauttivat myös Torronsuosta ja se olikin erinomainen matkakohde myös koirille. Jos lemmikkiystävälliset matkakohteet kiinnostavat, löydät täältä omat suosikkikohteeni koirien kanssa.
Oletko käynyt Torronsuon kansallispuistossa? Mikä on sinun suosikkisi eteläisen Suomen kansallispuistoista?
Veera
Seuraa Veera Pirita -blogia:
Hei, kommentoin tuota Idänpäänkallion laavua ja tornia. Ne eivät kuulu kansallispuistoon vaan ovat sen rajojen ulkopuolella. Paikka on yksityismaalla ja kunnossapidosta ei vastaa metsähallitus, joten tässä syy, miksi sitä ei kansallispuistojen esitteissä mainita. Toki se on siellä kulkijoiden, mutta ei siis kuulu kansallispuistoon.
Joo näin vähän ajattelinkin, kun katsoin karttaa reissun jälkeen, että Idänpäänkallio oli sijanniltaan kansallispuiston rajojen rajamailla juuri ja ei ollut mitään mainintaa kartoissa tai opasteissa. Sen takia kirjoitinkin, ettei kuulunut Suotaipaleen reittiin ko. laavu. Olisihan se silti hyvä jos siitä joku maininta olisi jossain selkeämmin, vaikka edes siinä kansallispuiston ulkopuolella olevan hiekkatien varrella kylttinä – veisi varmasti osan siitä kansallispuiston tulipaikan ruuhkasta tänne Idänpäänkalliolle + oli kivalla paikalla. ☺️
Torronsuon sijainti suuriin kaupunkeihin nähden on kyllä mainio, joka tosiaan osittain selittää varmasti sen suosiota. Mutta upea paikkahan se myös on. Eteläisessä(kin) Suomessa on niin paljon hienoja luontopaikkoja, että vaikea sanoa mikä on oma suosikki. Torronsuon uskallan kuitenkin mainita eteläisen Suomen upeimmaksi suoalueeksi.
Jep eikö! Oon niin samaa mieltä sun kanssa Mikko.
Suot on syksyllä parhsimmillaan. Jos Pohjanmaan Kauhaneva-Pohjankangasta ei lasketa etelän puistoksi, niin sitten Torronsuo ja Liesjärvi mun suosikkipuistot etelässä.
Oi onpa kaunis tuo Kauhaneva-Pohjankangas, piti ihan käydä katsomassa kartasta ja kuvahausta missä se sijaitsee ja miltä siellä näyttää. Pitää ehdottomasti käydä joskus, jos tuolla päin liikkuu. 🙂 Kiitos vinkistä Mari.
Torronsuo on kyllä kiva kohde! Ja siellä on (ainakin tänä vuonna) saanut retkeillä melko rauhassa 🙂
Joo, vaikka aika paljon oli autoja meidän käynnillä niin hyvin porukka jakaantui ympäri kansallispuistoa. 🙂
Torronsuolla ollaan tehty perhevaellus joka ei hevillä unohdu.. talvinen Torro oli vähän vaativa, mutta selvittiin. Tosin henkisesti (ja varusteellisesti) oli varauduttu pariin kilsaan mutta vaellettiinkin se 10kilsan kyläreitti 😬 no, kaikenlaista sattuu.
Tekis kyllä mieli käydä Torronsuolla myös näin syksyllä mutta taitaa jäädä tänäkin syksynä vain ajatukseksi.
Ohhoh, se oli sitten vähän pidempi reissu. 😀 No mutta onneksi kaikki päätyi kuitenkin hyvin loppujen lopuksi.
Meidän korona-aikana syttyneen ”kansallispuistokeräilyn” ihan ensimmäinen kansallispuisto taisi olla Torronsuo, aika aikaisin keväällä. Aika eri näköistä silloin tietysti oli, mutta monessa, ellei useimmissa, kansallispuistoissa se juuri onkin hienoa, että ne näyttäytyvät kai melkein joka viikko erilaisina.
Päädyimme vähän soitellen sotaan ja kiertämään n. 10 kilometrin reitin, jonka varrella tosiaan silloinkin oli parissa kohdissa haasteita löytää reitin jatko, eli kannattaa opiskella asiaa etukäteen ja varustautua karttaohjelmilla yms.
Keväällä Torronsuo on varmaan aika kaunis näky myös, kun suopursut kukkivat! Samaa mieltä kansallispuistojen hienoudesta, joka kerta ihan eri näköistä kun käy.
Ehkä Torronsuon kävijämäärä pysyy näin alhaisena, koska ainakin Varsinais-Suomessa suomaisemia pääsee ihailemaan aika monessa paikassa. Pienempiä ja suurempia luontopolkuja on rajattu hyvin runsaasti.
Lintutorni on joka polulla aina ollut meidän koko perheen suosikki. Jos sellaista ei ole, niin kohde voi jäädä käymättä 😂.
Sekin voi olla miksei ole niin suosittu. Reittivaihtoehtoja on myös aika niukasti tarjolla, mutta ehdottomasti silti käymisen arvoinen paikka. Lintutornit on kyllä kivoja, kannattaa käydä Patvinsuolla lintutornissa – siellä on hienoimmat maisemat mitä olen koskaan lintutornista nähnyt.
Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistot tulivat tutuiksi, kun kävimme siellä tutustumassa paikallisiin eräoppaisiin ja matkailuyrittäjiin. Ovat kyllä hienoja ja ainutlaatuisia puistoja molemmat! Suosittelen lämpimästi tustustumaan myös majoituspalveluihin ja esim. melontapuitteisiin, jotka ovat todella hyvät Liesjärvellä sekä Turpoonjoella.
Muistankin tämän teidän yhteistyön parin (?) vuoden takaa! Se oli kivasti toteutettu. 🙂 Kiitos vinkistä!
Kauniita maisemia, Suomesta löytyy kyllä upeita luontopolkuja. Eteläinen Suomi on niin tasaista, joten lintutornit on aina kivoja paikkoja päästä näkemään maisemia vähän korkeammalta. Ihanat hauvat! <3
Jep, näinpä! Maisemat korkeuksista näyttää niin erilaisilta kuin maatasosta. 🙂 Hauvat kiittää!
Mä rakastan suomaisemia, etenkin syksyllä ne on tosi kauniita ja myös kesäaikaan sillon kun tupasvillat on valkoisena mattona. Torronsuolla en ole vielä käynyt, ja muutenkin nuo Etelä-Suomen kansallispuistot on melko tuntemattomia. Meidän perhe veneili aika paljon kun olin lapsi, ja sillon käytiin jonkin verran esim. Repoveden, Päijänteen ja Saaristomeren kansallispuistoissa.
Sama homma! Oi mulla on nuo kaikki kolme kansallispuistoa käymättä, pitäisi ehdottomasti käydä joskus.
Onpas kauniit maisemat. Oon käynyt itseasiassa vaan yhdessä kansallispuistossa ja se on Lapissa, eli eteläisen Suomen puistot on täysin koluamatta. Vähän kuumottelisi kyllä käydä jossain kansallispuistossa parin päivän vaelluksella, ehkä jos Suomeen muuttaa takaisin niin tulisi käytyä. 🙂
Kiitos. 🙂 Me ollaan oltu parin yön vaelluksilla mm. Oulangan ja Pallas-Ylläs kansallispuistoissa sekä haaveilen Kolin kansallispuiston Herajärven kierroksesta.