Loppuvuodesta tuli vietettyä pidempi tovi Vietnamissa, joista noin kuukausi meni Huessa Keski-Vietnamissa. Toki teimme reissuja Huen ulkopuolelle tuona aikana niissä määrin, mitä poikaystäväni vaihto-opiskelut antoivat periksi. Tukikohtana meillä kuitenkin Vietnamissa oli kolmikerroksinen neljän makuuhuoneen kivitalo aikalailla Huen keskustassa. Omaan silmääni talo oli aivan peruskuntoinen, mutta kaikki paikalliset olivat meidän kodista ihan lumoissaan ja ihmettelivät sitä, miten viisi ihmistä voi asua noin isossa talossa.
Talossa oli siis kolme kerrosta: alakerrassa olohuone telkkareineen, keittiö, vessa ja pyykkihuone – keskikerroksessa oli Jussin Turusta tulleiden vaihtokavereiden huoneet kylppäreineen ja parvekkeineen – ylimmässä kerroksessa oli kaksi makuuhuonetta, joista toinen toimi meidän makuuhuoneena, toinen varastona sekä lisäksi ylimmässä kerroksessa oli myös parveke ja kylppäri.
Asunto oli kyllä kalustettu, mutta hyvin yksinkertaisesti – ei sitä kovinkaan kodikkaaksi voinut sanoa, mutta henkilökohtaisesti viihdyin täällä silti kovasti. Eikä olisi ollut mitään järkeä alkaa sisustamaan asuntoa sen kummoisemmin näin lyhyen ajan takia – Jussi vaihtokavereineen asui reilu kaksi kuukautta ja minä reilun kuukauden tässä asunnossa. Tehtiin toki jonkinlaisia hankintoja, kuten esimerkiksi ostettiin henkareita, vessan matto, pyyhkeitä ja vastaavia – muuten kaikki oli valmiiksi asunnossa tai juuri hankittu meitä varten.
Keittiössä oli kaikki tarvittavat välineet sekä kaasuhella. Yksi asia kyllä mikä ärsytti aivan hulluna oli se, että piti olla tosi tarkkana ruokien kanssa. Nimittäin jos edes murunen jäi jotenkin esille pöydälle, se oli kohta aivan täynnä ötököitä. Mä en yksinkertaisesti ymmärrä, mistä ne pienet muurahaiset oikein tulee! Sama ongelma meillä oli Malesiassa asuessa, siellä ötökät valtasi heti kaikki elintarvikkeet, mitkä jäi vähänkään suojaamatta. Tälläistä tämä valitettavasti on lämpimissä maissa – minkäs teet. Voisin itseasiassa joku päivä tehdä oman esittelyn meidän puolen vuoden kodista Malesiassakin, siitä asunnosta tykkäsin kovasti!
Ruokaa kyllä tuli ”valitettavasti” tehtyä tosi harvoin, sillä oikeasti oli tosi paljon halvempaa ja helpompaa mennä ulos syömään. Hue oli siitä kiva kaupunki, että siellä helposti söit ja joit hyvin kahdella kolmella eurolla. Silloin tällöin syötiin kivasti vähän kattavampi aamupala kotona, mutta siihen meidän omat kokkailut jäi kyllä.
Vietettiin muutamia kertoja illanistujaisia ruuan ja juoman merkeissä, jolloin siirrettiin ruokapöytä pois keittiöstä ja istuttiin kaikki lattialla. Hyvin normaali käytäntö Vietnamissa, jos osallistujamäärä illanistujaisiin on suuri. Hyvin normaalia on, että naiset hääräilee keittiössä ja miehet juovat kaljaa. Lisää vietnamilaisesta keittiöstä ja yksistä illanistujaisistamme voit lukea täältä.
Vuokra oli reilu 360 euroa kuussa ja neliöitä oli reippaasti – noin sata voisin veikata tähän. Lisäksi reilu kahden kuukauden netti, sähkö ja vesi maksoi yhteensä 60 euroa. Ei ollenkaan paha, kun tämän vielä jakoi niin sanotusti kolmen huoneen / viiden henkilön kesken.
Asia, mitä kummastelin monta kertaa, oli alakertamme kasvimaa. Olohuoneessa rappusten alla oli isokokoinen multa-alue, jossa pystyi kasvattamaan esimerkiksi yrttejä ilmeisesti. Kummallinen systeemi mun mielestä. Harmittaa aivan hulluna, etten tajunnut ottaa kuvaa siitä. Hankala kuvailla sitä outoa kummallista ”sisäkasvimaata”.
Ilmanvaihto olisi kyllä jollain tavalla pitänyt olla parempi tuossa asunnossa – tai joku lämmitysasia tai vastaava. Sillä meidän vaatteet homehtui tosi pahasti viimeisen parin viikon aikana jäätävien kaatosateiden takia. Vettä satoi taukoamatta yli kaksi viikkoa ja tämä totta kai aiheutti kosteutta meidän kotiin. Vaatteita kuivateltiin sitten portaiden kaiteissa, sillä ei tuolla ollut mitään pyykkinaruja tai mitään telineitä, missä vaatteita kuivattaa.
Huomasi kyllä muutenkin rakentamisessa pienehköjä eroja Suomeen, sillä eristykset olivat aivan olemattomat. Vähäsen kun oli normaalia rankempi sade ulkona, meidän kotona alkoi ”tulvimaan” – vettä tuli ikkunoiden tiivisteistä sisään ja rappuset saattoi välillä olla tosi vaarallisen liukkaat, sillä yläkerran rappusten yläpuolella oli tosi iso ikkuna.
Meidän talo sijaitsi pienen kujan varrella Huen keskustassa, minne en kyllä itse ihan noin vain vahingossa eksyisi. Alkuun vähän ihmettelin katua, että onpas näköinen, mutta hyvin siihen sitten tottui. Lisäksi asunnossa oli turvallinen olla, sillä asuntoon oli erikseen korkea aidattu lukkoovi sekä ulko-oveen oli oma lukko.
Kauheimpina sadepäivinä meidän kuja tulvi kunnolla vettä ja pyörällä ajaessakin jalat kastuivat kotikujallamme. Pahimpien sateiden jälkeen kesti monta päivää, että kotikuja palautui normaaliksi ja sadevesi kuivui / valui pois.
Tadaa – siinäpä oli tällainen pikainen esittely meidän Huen kodista. Kelpaisiko teille tämä meidän koti vai haluisitko enemmän luksusta? Onko teillä kokemusta vuokra-asunnoista ulkomailla? Mitä kautta ootte hankkineet asunnon ja mitä mieltä ootte olleet paikallisesta hintatasosta mitä asumiseen tulee? Tämä ja meidän asunto Kuala Lumpurissa hankittiin paikallisten tuttujen avulla, jotka otti yhteyttä asuntovälittäjiin. Malesiassa meidän oli helppo löytää asunto, mutta tämän Huen asunnon etsiminen oli tuottanut vaikeuksia, sillä kaupunki on suhteellisen pieni ja juuri syksyllä on suurin kysyntä isommista asunnoista opiskelujen suhteen. Vähän verrattavissa Suomeen vai mitä?
Veera
Psssst! AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA-blogiani voit seurata Facebookin, Instagramin (@veerapirita), Bloglovinin Blogipolun tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3
Minä olen asunut vuokralla sekä Ranskassa (tosin yli 10 vuotta sitten) että nykyään täällä Saksassa. Saksan vuokratasoa pidän edullisempana kuin Suomessa. Me asumme nyt 120 neliön kerrostaloasunnossa noin 15 km päässä Kölnin ydinkeskustasta 100 000 asukkaan kaupungissa. Asuinalueemme on hyvä ja rauhallinen ja palveluita on hyvin ihan lähellä saatavilla. Maksamme vuokraa 1000€ ja siihen päälle lämmitys- ja vesimaksut ja autotallin vuokra. Näiden kanssa kokonaisvuokra on 1300€/kk. Asunto on vuokrattu yksityiseltä. Ai niin, ja meidän perheessä on yhteensä 5 henkeä.
Ei kyllä ollenkaan pahan hintaista – kuitenkin viisihenkinen perhe. Ei välttämättä noin vain löytyisi esimerkiksi Helsingistä samaan hintaan teidän kokoiselle perheelle asuntoa.
Onko Saksassa jotain erikoisuuksia asunnoissa Suomeen verrattuna, kuten meillä esimerkiksi rappusten alla olohuoneessa Vietnamissa oli parin neliön kokoinen kasvimaa. :’D
No varmaan isoin ero on se, ettei keittiö tai vaikkapa vaatekaapit kuulu asunnon sisustukseen mitenkään automaattisesti. Tai kylpyhuoneenkaan kaapistot. Eli vuokralainen joutuu hyvin usein ostamaan ja asennuttamaan itse koko keittiön, ihan siis uunista ja tiskialtaasta lähtien. Toinen iso ero on, että koneellista ilmanvaihtoa ei yleensä ole, vaan tuuletus hoidetaan ikkunat avaamalla useasti päivässä.
Siis täh – ei keittiötä. Vaatekaappien ja vastaavien hankinnan vielä jollain tavalla ymmärrän, mutta että pitäis hommata uunit, altaat ja kaapit. Viekö yleensä sitten pois muuttava osapuoli ne mukanaan – nojjoo, varmaankin jos on kerta ostanut ne asuntoon. Kuulostaa kyllä hassulta, onks sellainen sitte yleistä Saksassa, ettei siellä ihmisillä oo kummosia keittiöitä vaan syödään ulkona tms.?
Joo näin on, poismuuttava saattaa viedä keittiön mukanaan. Joskus tietysti voi onnistua ostamaan edelliseltä keittiön, kuten me tässä nykyisessä asunnossa saimme tehtyä. Ekassa vuokrakämpässä jouduimme ostamaan koko keittiön (hanoista lähtien) ja emme saaneet sitä myytyä seuraaville vuokralaisille. Otimme toki mukaan ja myimme myöhemmin pois. Täällä kyllä kaikilla on kunnon keittiöt ja sitä pidetään tavallaan ihan ”normaalina”, että jokainen saa suunnitella mieleisensä keittiön itse. Keittiötä pidetään huonekaluna muiden joukossa. Sama ysteemi oli muuten Ranskassakin. Toki kai nykypäivänä alkavat myös vuokranantajan asennuttamat ja omistamat keittiöt yleistyä, mutta näistä voi joutua maksamaan pientä lisävuokraa.
Aa onpas jännä tapa. Toisaalta toi oli kyllä hyvä pointti, että keittiötä pidetään huonekaluna muiden joukossa – on ainakin omaa makua tyydyttävä sekä muuta sisustusta tukeva keittiö. Aina sitä oppii uutta! 🙂 Meneekö helposti kaupaksi vanhan keittiön kalusteet kaupaksi vai onko ihan tuurista kiinni?